keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Aika lopettaa

Mä kerkesin jo pienen hetken ajatella, ettei ehkä sittenkään vielä olisi tämän aika, mutta vahvasti siltä näyttää..


Oon varmaan useampaan kertaan lupaillut blogin aktivoitumisesta koulujen loppuessa ja niin edespäin, mutten mä selkeästi ole aktivoitumisen suhteen onnistunut, päinvastoin: kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotona odottavat bilsan- ja enkun kirjat, usein myös kasa muokattavia kuvia, sekä muu sosiaalinen elämä.

Sehän on vaan fakta, että aikaa vuorokaudessa on 24 tuntia, joista lähemmäs kymmenen menee nukkumiseen (toivottavasti). Nyt kesäaikaan teen tosiaan töissä kahdeksan tunnin päiviä ja siihen päälle vielä jonkun verran kuvausjuttuja. Takaraivossa hakkaavat myös jo edellä mainitut syksyn ylioppilaskirjoitukset, ja kun mä noihin tunteihin lisään vielä kaiken arkipäiväisen ohjelman, voin todeta vuorokauteni olevan aika täynnä. Jostain on otettava pois.

Sanna otti meistä ihania kuvia pari viikkoa sitten, kaikki kuvat (c) Sanna.H!
Mun blogi-innostuksen lasku on varmasti ollut huomattavissa jo alkuvuodesta asti, eikä tämä ole edes ensimmäinen kertta, kun mä olen lopetuspostauksen kirjoittanut. Aluksi mä ajattelin oman innostukseni hiipumisen johtuvan Pokkiksen huonommasta jaksosta ja sitä seuranneesta saikusta, mutta asioiden selvitessä mun motivaatio ei kokenut ihmekasvua. Tuskin tulee kokemaankaan.

Mä en halua, että blogi sisältää pelkästään valokuvauspostauksia ja useat ratsastukset yhteen tiivistäviä tekstejä (=se, mitä blogi tällä hetkellä on). Jos mä toimin minkään tason sisällöntuottajana, on se asia, jonka haluan hoitaa huolella ja siihen panostaen. Tällä hetkellä mulla ei riitä aika siihen mitenkään, ja tuskin tulee hetkeen riittämään abivuoden häämöttäessä edessäpäin.

Mun heppailut jatkuvat Pokkiksen kanssa normaaliin tahtiin, kuten kuvausjututkin (tosin kuvauksen kannalta homma tuntuu hetki hetkeltä vakavoituvan). Päivittelyä jatkan instagramin puolella omilla tileillään @tiiajapokkis sekä @photographybytiiak! Nyt viimeistään kannattaa nuo tilit ottaa haltuun jos kiinnostaa, siellä aktiivisuustasokin on blogiin verrattuna aika korkea ja tulee varmasti nousemaan.


Blogit ovat tuoneet omanlaisensa sisällön mun elämään jo lähemmäs kymmenen vuoden ajan. Tää päätös ei todellakaan ole helppo, enkä kiellä etteikö tän päätöksen tekeminen tunnu hurjalta ja omalla tavallaan oudoltakin, mutta jotenkin tää on myös helpottavaa. Ehkä mä joskus tulen vielä takaisin, ehkä en malta pysyä edes kauaa poissa, tai ehkä comebackia ei koskaan tule. Mahdollinen paluu tulee kuitenkin tämän blogin puolelle tapahtumaan, jos tulee. Nyt mun on kuitenkin aika kiittää ja siirtyä takavasemmalle.

Oon kiitollinen jokaiselle, joka on ollut millään tasolla osana blogin sisällön tuottamista, varsinkin kaikki kameran taakse uhrautuneet kaverit ansaitsevat suuren kiitoksen, vierailevista bloggaajista puhumattakaan, kiitos! Suurin kiitos lähtee teille lukijoille, oon saanut tutustua upeisiin tyyppeihin blogin kautta, ja ilman teitä lukijoita tän blogin aikakausi olisi tuskin ollut näinkään pitkä! On upeeta, että ootte jaksaneet seurata tän ikuisen issikkatytön heppailuja kommelluksineen, kiitos jokaiselle joka on näiden vuosien aikana blogia lukenut ja postauksia kommentoinut!


kiitos.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Järvihirviö


Viime viikon sunnuntain (3.6.) ratsastuksista kerkesinkin päivitellä jo Instagramin (@tiiajapokkis) puolelle. Mulla olikin poikkeuksellisesti kaksi issikkaa ratsuina, Pokkis ja Veiga. Pogiliitin kanssahan ollaan edelliset kaksi saikunjälkeistä viikonloppua maastoiltu, joten tällä kertaa päädyttiinkin ihan kentän aitojen sisäpuolelle, ilman satulaa tosin.

Päivään oli mahdutettu aika paljon ohjelmaa ja omistaja nakitti meille myös pari vapaaehtoista juttua päivän aikana, mutta ihan mielellään auteltiin! Talliseurana mulla tosiaan olivat Heidi ja Veera, ja päivä starttasi heidän palkkaratsastukselleen. Päädyin tyttöjen ratsastuksen kuvaamisen jälkeen auttelemaan Pokkiksen kengityksessä lahjomalla ponia leipäpaloilla, minkä jälkeen tamma pääsi hetkeksi pihalle. Me suunnattiin Heidin ja Veeran kanssa syömään kalliolle ja ihmettelemään maailman menoa.


Pokkis oli tosiaan tällä kertaa ollut hieman hurjistunut härkä kengityksessä (kuumuus ja itikat tallissa, edelliskerralla kuulema ollut ihan epäpokkismainen ja tosi nätisti), joten päädyin vielä juoksuttamaan tamman kentällä ennen ratsastusta. Kyllähän Pogiliitti siinä vähän rallittelikin, mutta kun meno meni enemmän syömiseksi, nappasin ponin tallin puolelle. Nopean harjauksen ja kavioiden puhdistuksen sekä suitsimisen jälkeen suunnattiin kuitenkin takaisin kentälle.

Pääsin jopa hyppäämällä kyytiin, mutta lähes heti päädyin säätämään kamerajuttuja ponin selästä käsin Heidille - säätelyjen kautta takaisin hommiin. Alkuun tein ihan käyntijuttuja: muutamia pysähdyksiä ja etuosakäännöksiä molempiin suuntiin. Pokkiksen kanssa siis suunnitelmana oli pitää ihan rento päivä, ja sitä myös noudatettiin. "Omille asetuksilleni" lähdin tammaa vaan hakemaan rennoin mielin, koska kahden tulevan leiriviikon takia ne kuitenkin katoaisivat. Heti käyntijuttujen jälkeen otin vaan vähän tölttiä kumpaankin suuntaan, mutta tällä kertaa en alkanut tölttiä paremmaksi hakea.


Ravijuttuihin innostuttiin heittämään parit puomit pakkaa sekoittamaan! Tein alkuun ihan vaan sileällä ympyröitä ponia asetellen ja taivutellen. Alusta asti Pokkis liikkui ihan superkivasti omalla moottorilla, ja oli kaikin puolin tosi kivan oloinen. Puomeille saatiin vähän vaihtelevia pätkiä, ja yksi väli oli ehkä muita pidempi, kun tamma tunki siihen välillä ylimääräisen askeleen.:D Puomijuttuja tultiin molemmista suunnista, edelleen myös ympyröitä tehden. Pokkis selkeästi innostui puomeista ja nautti hommasta, kun alkoi aina ennen puomeja kiihdytellä.

Laukkaa otin vaan muutamat nostot oikeaan kierrokseen, poni nosti oikein nätisti ja laukkasi kivasti. Jatkettiin laukan jälkeen muutamat kierrokset ravissa pidemmällä ohjalla ja annoin ponin venytellä, minkä jälkeen siirryttiin hiljalleen käyntiin.


Kerta kun meillä ei satulaa matkassa ollut ja mulla oli riittävästi vaihtovaatetta matkassa, päädyttiin me rantaan loppukäynneille Sannin innoittamana. Pokkiksen kanssa pyörähdettiin järven puolella, ja ai että kun poni oli innoissaan. Pokkis olisi varmaan ihan mielellään mennyt syvemmällekin, mutta se jätetään sitten meidän uittomaaston puolelle! Poni kuitenkin polski ja roiski vettä sen verran reilusti, että mun paita kastui selänkin puolelta. Pogiliitti olisi varmasti mennyt sukelluksellekin, jos olisin vaan antanut.. Mainittakoon vielä, että tuon järvireissun jäljiltä mun nilkassa ja jalkapöydässä komeilee kymmenkunta itikanpuremaa edelleen.

Pokkis pääsi vielä tallilla suihkuun ja pihalle, Heidi kävi hakemassa mulle Veigan karsinaan odottelemaan tässä välissä. Päästin tammat vihreälle samalla kertaa, kun vein Pokkiksen ulos, ja Heidin kanssa yhdessä laitettiin sekaporukka tässä välissä, Veera kerkesi mun ratsastuksen aikana lähteä kotiin. Sen jälkeen olikin aika hoitaa Veiga ja suunnata kentälle. Veigasta ja lopputallipäivästä kirjoittelen kuitenkin seuraavaan postaukseen, missä saattekin sitten lukea kahdesta ratsastuksesta Veigalla!

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Pärinämaastoponeja

Viimeinen kouluviikko juhlapäivää vaille taputeltu, koetuloksia ihmetelty niin hyvässä kuin huonossakin  mielessä (varsinkin matikka, kun kokeessa mietiskelin olevani tyytyväinen jos saan edes 11 pistettä, palautuksessa niitä olikin 25/30..:D), ja hienosti viime tipassa myös meidän kevät/yo-juhlalaulukin on aika hyvin kasassa. Heppamenoissakin sujuu kivasti! Pokkiksen kanssa ollaan päästy vihdoin palailemaan tähän maailman menoon. Viimeiset kaksi viikkoa ollaan tosin maastoiltu ja ajattelinkin tiivistää ne maastot nyt yhteen postaukseen. Tämä voikin olla aika sekava, jos ei Päivölän maastoja juurikaan tunne, pahoittelut!

Kuvien suhteen mennään viime sunnuntain nopealla räpsäisyllä!
20.5. käytiin rauhallisempi lenkki Pokkiksen kanssa kera Sannin ja Faxan. Alkumatkasta suoritettiin Pokkiksen kanssa vetoratsukon roolia, mutta vaihdettiin alkupätkän jälkeen Sanni ja Faxa johtoon Faxan ollessa astetta varmempi kaveri. 

Lähdettiin ihan perusreiteille. Käveltiin alkuun normaalia pidempi pätkä, molemmat tammat olivat tosiaan vielä hieman kevyemmällä tuossa vaiheessa. Laukkasuoralle ei luonnollisesti menty, joten kävellä köpsöteltiin ohi yksittäisen talon, kohti entisen hakkuuaukean polkua.

Allergikkona tuo pikkupöpelikön metsäpolku ei ollut ehkä maailman mukavin kokemus, mutta siitäkin selvittiin. Käännyttiin polun lopusta jalkapallokentälle vievälle tienpätkälle ja otettiin siihen ravia. Pokkiksen kanssa tosin vaihdeltiin hieman askellajia töltin ja ravin välillä, ja hyvän matkaa edettiinkin vähän reippaammin. Poni oli kuitenkin aika innoissaan menossa, ja muutamalla käyntipätkällä päristelikin jo ihan tyytyväisenä!

Laskeuduttiin hiekkamäkeä alas jalkapallokentälle nousevaan mäkeen, mutta käytiin vaan alhaalla kieppaamassa pieni lenkki ja palattiin samaa mäkeä ylöspäin - puolesta välistä etsittiin Sannin pieni salapolku, minkä kautta päästiin takaisin alkuperäiselle metsätienpätkälle ja otettiin siihen taas ravia.

Palattiin samaa reittiä takaisin päin, mutta päädyttiin laskeutumaan jyrkempi mäki jalkapallokentälle, edettiin pieni pätkä kentän laitaa ja käännyttiin mörkömetsään laskevaan mäkeen. Mörkömetsässä kiepattiin metsän puolellakin, kerta kun seikkailumaastossa oltiin. Loppumatkasta jatkettiin vielä saman yksittäisen talon ohi, otettiin vielä ravipätkä, ja loppumatkaksi siirryttiin taas Pokkiksen kanssa johtoon. Pokkis menikin loppumatkan ihan tosi nätisti!

Tallilla Pokkis pääsi pesarin kautta pihalle, me mentiin vielä Sannin kanssa auttamaan omistajaa heppojen vihreälle laskemisessa. Sekalauman osalta autettiin hepat takaisin tarhaan, tammojen puolella tarvottiin kujan päähän, mistä ajettiin ne pois ruokailuajan täyttyessä.

kun tajuat portin vapauteen avautuneen - tai sit joudut pettymään, koska portti onkin kiinni
27.5. suunnitelmissa oli jo reippaampi maasto, mulla tietysti ratsuna Pokkis ja Sannilla tällä kertaa Ofelia. Tallilla oltiin kerrankin Sannin kanssa samaan aikaan ja suunnattiin jälleen samaan tarhaan hakemaan ponit! Oltiin aika nopeita heppojen hoidossa ja omien kamojen päälle heittämisessä, pistettiin omistajalle viesti, että nyt mennään, ja suunnattiin pihalle.

Alkuun ajateltiin laukkasuoran kautta mutkamäkeen seikkailua, mutta kovasta tuulesta johtuen päätettiinkin mennä metsän kautta. Alkupätkää taas siis käveltiin, käännyttiin laukkasuoran ja metsätien risteyksestä metsään, kohti samaa yksittäistä taloa, kuin edellisviikollakin. Otettiin tosin risteyksestä käännyttyämme jo tölttiä ja töltättiin lähes talolle asti - yhdessä kivisessä mutkassa hidastettiin ja käveltiin talon ohi. Pihassa oli ihmisiä ja koira, mutta Pokkis ohitti ne tosi nätisti!

Suunnattiin mörkömetsän kautta mutkamäkeen. Mörkömäkeen laskeuduttuamme käveltiin pahimpien urien ohi, minkä jälkeen jatkettiin taas töltissä. Vaihtelin tosin Pokkiksen kanssa askellajia aika paljon eri pätkillä, enkä enää muista kunnolla, milloin menin tölttiä ja milloin ravia, mutta jompaa kumpaa mentiin! Ennen mutkamäkeä hidastettiin, jotta Pokkis saisi vähän vetää henkeä.


Mutkamäkeen lähdettiinkin aika reippaasti. Ofelia kipitti pätkän passia meidän edellä, Pokkis rallitti laukassa perässä ja aika kovaa mentiinkin, ihan mäen ylös asti! Poni oli kyllä ihan liekeissä, kuten jokaisella muullakin laukkapätkällä! Ylhäällä siirryttiin käyntiin, koska jouduttiin pienelle metsäseikkailulle kiertämään isot hiekkakasat.

Tällä kertaa ei mentykään laskettelurinteille, vaan muutamien mietintöjen jälkeen päädyttiin laskeutumaan jalkapallokentän viereistä mäkeä alas, kävelemään pätkä mörkömetsässä, ja ottamaan laukkaa jalkapallokentälle nousevaan hiekkamäkeen. Kierrettiin siis pieni ympyrä, mutta vähän mentiin myös hyväpohjaisten laukkapaikkojen perässä. Tosi monella tiellä kun on nyt niin pahat urat, että laukkapaikkoja joutuu vähän miettimään.. Nähtiin tuolla kävelypätkällä kyykäärmekin (hyi)!

Hiekkamäkilaukassa ehkä aavistuksen verran himmailtiin, koska mä päädyin kuvaamaan sen puhelimella snäppiin..:D turvallisuus ennen kaikkea ja silleensä, luotan Pokkikseen välillä ehkä vähän turhankin paljon. Ihan nätisti tamma kuitenkin taas meni, ylhäällä hidasteltiin ja käveltiin samaa mäkeä alas, mitä edelliselläkin kerralla jalkapallokentältä laskeutuessa, takaisin mörkömetsään.

Käveltiin taas ohi pahimmista urista ja otettiin vielä pieni laukkaspurtti töltin kautta. Tuo pätkä jäi alkumatkan huonon pohjan takia aika lyhyeksi, mutta Pokkis jaksoi ainakin rallittaa! Pienen metsäpolun kautta oltiinkin jo yksittäisen talon kohdalla, minkä Pokkis ohitti taas tosi nätisti kaikesta pihassa tapahtuvasta äksönistä huolimatta. Paremmille pohjille selvittyämme ravattiin vielä laukkasuoran ja tallin risteykseen, mistä käveltiin loppumatka tallille.

(c) Sanni
Pokkis pääsi taas pesulle, ja rasvauksen kautta ulos. Sanni ottikin Prinsin tässä kohtaa jo hoitoonsa, käytiin pienellä kuvauskierroksella pellossa, minkä jälkeen Sanni ratsasti varusteitta. Päädyin itsekin hetkeksi Prinsin kyytiin, ensimmäistä kertaa ilman mitään varusteita (viimeksi kaulanaruiltiin)! Oli ihan hauskaa, vaikka meno aika huteraa.

Sekalauma pääsi vielä meidän toimesta vihreälle, minkä jälkeen meidän olikin aika lähteä Sannille päin. Mä tosiaan suoritin vielä Sannillakin pienet koirakuvaukset, niitä kuvia löytyy instasta mun kuvaustilin puolelta!

Sunnuntaina vietetään kunnon kesälomanaloitus tallipäivä Heidin ja Veeran kanssa! Mun ratsuina toimivatkin Pokkis sekä Veiga, Veigaa vuokraankin kesällä ne viikonloput, jolloin Pokkis huilailee leirien takia! Yritän tulevasta sunnuntaista saada postausta vähän paremmin reaaliajassa, nyt blogi on vähän päässyt jäämään noiden viimeisten kahden koulutappoviikon takia.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Menneen kevään kuvauksia


On varmaan huomattavissa, että blogin suhteen viimeset puolitoista kuukautta on menty aika pitkälti puoliteholla. Siihen on tietysti omalla tasollaan vaikuttanut Pokkiksen saikku, minkä myötä myös otin lähes kaiken irti mahdollisuudesta pieneen blogilomaan. Puoliteholla tosin tullaan vielä menemään: vielä nämä tulevat puolitoista viikkoa väännetään koulujuttua täysillä, kesällä vietän töissä seitsemän viikkoa, ja sekaan pitäisi mahduttaa myös biologian ja englannin opiskelua - aineet, joiden merkeissä vietän kaksi elämäni ensimmäistä eväsretkeä yo-kirjoitusten merkeissä. Kaiken tuon  (ja autokoulun) sekaan totta kai mahdutan parhaani mukaan kaikkea kivaa, kuvaamisesta ja heppailusta lähtien!

Enkä ole ehkä ikinä elämässäni kirjoittanut noin sekavaa aloituskappaletta, mutta näillä mennään. Harvoin avaan talleilujen ulkopuolista elämää tänne blogin puolelle millään tasolla, mutta siinä olikin tiivistettynä mun mennyt kuukausi ja tuleva kesä tiivistettynä. Pakko todeta, että edelleen tuntuu vähän hurjalta, että mun täysi-ikäistyminen on alle kahden kuukauden päässä, ja vuoden päästä (toivottavasti) ylioppilasjuhlatkin ovat jo aika lähellä.

Tätä postausta aloin kuitenkin kirjoittamaan, koska halusin julkaista teille vähän viime aikojen kuvia, omaa käsialaani. Maaliskuussa näitä postauksia tulikin ulos kolme, vaiko peräti neljä kappaletta, mutta nyt näiden julkaisu on vähän päässyt jäämään.

Kuvauksia olen suorittanut aika mukavasti kuluneen kevään aikana. Kahdet kisat, useammat uudet vakkarikuvattavat, mutta myös perus keskiviikkoporukan kuvaukset ovat mahtuneet aika hyvin tähän mun vuoden kiireisimpään ajanjaksoon. Kesälle kuvailusuunnitelmia on jo tehty, niin omalta osaltani kameran taakse, mutta näillä näkymin tullaan päätymään kameran eteen myös Pokkiksen kanssa. Pokkiskuulumisia kirjoittelen vielä tän viikon aikana!

Omia suosikkikuvia saa jälleen heitellä kommentteihin!


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Uusi issikkakaveri

Veigakuvista kiitos Kristalle, Pokkiskuvista Sannille!
Viikko sitten sunnuntaina (6.5.) talleiltiin pitkästä aikaa Kristan ja Sannin kanssa! Lähdettiin tallille jo yhdeksän maissa ja oltiin jo ennen puolta kymmentä tallilla. Sannikin tupsahti paikalle aika pian!

"Glod tai Ofelia joutaa kumpi vaan. Sekä Veiga", olin saanut edellisenä päivänä viestin kahden ensiksi mainitun issikan omistajalta, kolmas on Päivölällä ylläpidossa. Mulle tulikin pieni valinnanvaikeus tuossa paikassa, mutta Sannin kanssa puhuttuani sulkeutui Ofelia vaihtoehdoista pois meidän päättäessä talleilla yhdessä. Otsikosta voittekin päätellä mun valinneen ratsukseni Veigan, mulle täysin uuden tuttavuuden.

voi juku tuo ponin maha..:D
Tallipäivä alkoi kuitenkin osuudella mun mieleen. Edellisenä päivänä mua oltiin pyydetty testaamaan Pokkis selästä käsin! Tamma oli ollut reilun kuukauden saikulla, mutta nyt liikkeidensä kanssa juoksuttaessa puhdas. Ennen klinikkareissua haluttiin siis tietää, olisiko selästä käsin muutosta huonompaan vai parempaan.

Joten mä pääsin metsästämään lehmäponin pihatosta ja pitkästä aikaa laittamaan tamman kunnon varustukseen. Pakko todeta, että se on kyllä paisunut ihan tosi paljon tän kuukauden aikana, minkä kyllä huomasi satulaa laittaessa. Aika nopeasti oltiin Pokkiksen kanssa valmiita, Krista lähti Framin kanssa kentälle samaan aikaan.

Sanni viritteli meidät kentän aitojen sisäpuolelle. Mä en ensiksi edes ottanut raippaa, koska ajattelin ponin olevan ihan slaagissa. Ei kuitenkaan ollut, ja aika pian alkukäyntien aikana päädyin kalastelemaan raipan tötsästä, mihin Sanni oli sen virittänyt töröttämään.


Ponin kanssa me vaan höntsättiin vähän pidemmällä ohjalla. Tehtiin ihan vaan perusjuttuja, pysähdyksiä ja kaarteluita, ehkä vähän westernmeiningillä. Ravissa pönötin itse vaan kevyessä istunnassa menemään, tehtiin isoja ympyröitä ja loivia kaaria pitkin kenttää. Ravissa poni oli ihan puhdas! Laukkaa otin vaan nostot, ponilla oli kunto siinä vaiheessa jo ihan loppu, mutta nosti hyvin! Laukannostojen jälkeen ravailtiin hetki, minkä jälkeen olin jo lopettelemassa, mutta päädyin vielä menemään tölttiäkin omistajan silmän alla. Töltissä poni oli vähän epämääräinen, muttei selkeää epäpuhtautta ollut havaittavissa!

Päivän seuraavana ohjelmana oli Pokkiksen pesu. Sannin kanssa päädyttiin tosin ensin tappelemaan hokkeja vastaan - oltiin me parempia, kun vuosi sitten, vaikka porukka olikin silloin eri! Ihan kaikkia ei kuitenkaan saatu pois, mutta parhaamme yritettiin. Tämän jälkeen uhrasimme kätemme ponin likajalkoihin, mutta saatiin ne myös puhtaaksi!

pinkkimonsteri-Veiga
Ruokataukoa vietettiin ennen puolta kahtatoista, täysin aikataulussa! Evästelyt evästeltyämme lähdettiin kuitenkin hakemaan Veiga ja Ofelia, sainkin Kristan hepanhakuseurakseni. Veiguli odottelikin heti pihattokatoksen ulkopuolella ja oli ihan innokkaana lähdössä hommiin. Onnistuttiin jopa hoitamaan hepat niin nopeasti, että pysyttiin aikataulussa! Sitä päästiin tosin hölläämään siinä suhteessa, että Sannin ja Prinsin kuvailut siirrettiin toiselle viikonlopulle. 

Kentällä talutin pari kierrosta alkukäyntejä, minkä jälkeen kiipesin kyytiin kävelemään. Veiga tuntui aika reippaalta jo alkukäynneissä, mun vielä miettiessä jalustimien pituuksia ei ihan paikallaan pysytty..:D Alkukäyntejä käveltiin molempiin suuntiin ja tulipahan huomattua tuo tamman herkkyys: kerran meinattiin jäädä evästuokiolle ja annoin vähän enemmän pohjetta, ja tuota, sanottaisiinko, että vähempikin olisi riittänyt. Ei me siitä mihinkään singottu, mutta reippaampi askel siihen kohtaan saatiin.



Käynnissä testailin ihan perusjuttuja: ympyröitä, voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia. Tein aika pitkälti jokaiseen kulmaan voltin ja ympyröitä aina vähän milloin mihinkin. Jokaisen sivun keskelle pysäytys, pitkillä sivuilla myös peruutettiin. Veiga toimi kaikessa tosi näppärästi! Tamma asettui ja taipui ongelmitta molempiin suuntiin, ja vaikka menohaluja oli, myös jarrut löytyivät. Veiga myös peruutti tosi näppärästi ja halutun matkan, hieno tamma!

Käyntijuttujen jälkeen olikin aika ottaa tölttiä, ja ihan ensimmäisellä siirtymällä saatiinkin ravi, mutta istunnalla sain kivasti korjattua. Veiga oli töltissä tosi kivan tuntuinen ja hyvin ratsastettavissa. Töltissäkin tein paljon ympyröitä asettaen ja taivuttaen, myös takaosaa pätkittäin väistätellen. Töltissä tamma tarjoilikin ihan superkivaa pätkää ja puhdasta tölttiä! Välillä oma istuntani tosin petti ja päädyttiin muutamaksi askeleeksi raviin, mutta näppärästi korjautui. Molempiin suuntiin sujui tosi kivasti, mitä nyt muutamat ympyränkaaret mielummin rullattiin kuin töltättiin!


Pidettiin tässä välissä pieni käyntitauko, minkä jälkeen jatkettiin ravissa. Varsinaisten ravailuiden osalta alkuun olikin pieniä vaikeuksia, koska saatiin aina muutama raviaskel, minkä jälkeen tipahdettiin tölttiin. Ravissa hainkin ensin vaan suoralla uralla oikean askellajin, alkuun oikean askellajin löytyessä jäin vaan istumaan ja jatkettiin suoraan, mutta jossakin vaiheessa tehtiin myös ympyröitä kevennellen.

Otin laukat heti ravin perään, ensin vasempaan kierrokseen. Veiga nosti kivasti, laukka lähti näppärästi pyörimään ja pysyttiin halutussa askellajissa! Laukkaa pystyinkin aika hyvin ratsastamaan, vähän suoralla uralla säätelin ja tein päätyihin ympyröitä. Muutaman kerran tein myös ihan vaan siirtymät, mutta meidän hidastukset pääsivät välillä vähän pitkiksi.. Kuitenkin kun sain omalla istunnalla kunnolla hidastettua, tuli aika kivatkin pätkät!

ilme kohdallaan :D

Loppuun ratsastin Veigaa vielä töltissä ympyrällä, palauttelin tammaa vähän maan pinnalle. Vauhtia laukan jälkeen oli ja pätkittäin töltti lähti rullaamaan, mutta hetken ympyräpyörimisten jälkeen tamma rauhoittui ja alkoi taas tuntumaan tosi kivalta! Molempiin suuntiin pyörittiin oma aikamme ympyröillä, ja kun Veiga tuntui kivalta, hidastelin käyntiin. Loppukäynneille lähdettiinkin kentän aitojen ulkopuolelle.

Veiga sai paljon kehuja ja pitkät loppukäynnit, otettiin vielä vähän kuviakin. Mulle jäi ihan superhyvä fiilis, ton tamman kanssa voisi kyllä treenailla enemmänkin! Tallin puolella nappasin varusteet pois ja Krista taisi ne putsata, mä iskin ponin pesariin ja vähän huuhtelin sitä perus poishoitojuttujen ohella. Lopulta Veiguli pääsi ulos ja me lähdettiin Kristan kanssa kotia kohti.


Pokkiksen kuulumisista vielä tähän loppuun! Poni kävi maanantaina klinikalla eikä mitään vikaa löytynyt mistä ei oltaisi tiedetty, painoa toki on liikaa ja vasen takakinner piikitettiin. Poni on nyt vielä hetken piikityksestä johtuen kevyellä, minkä jälkeen palaillaan hommiin! Tänään en tallilla käynyt, mutta ensi viikonloppuna käydään varmaan maastoköpöttelyillä.

Videota Veigasta löytyy instan puolelta @tiiajapokkis! En valitettavasti tähän postaukseen ehtinyt videota kasata, kun viime viikolla koulujutut ottivat oman aikansa ja loppuviikosta olen vähän asettanut itseäni kuvien suhteen sellaiseen työmoodiin, etten ole koneella oikeastaan muuta, kuin Lightroomia katsellut.

Miten teidän heppailut ovat viime aikoina sujuneet?


keskiviikko 2. toukokuuta 2018

"Tän kanssa vois alkaa treenailla enemmänkin, jos.."



Viikonloppuna poikkeuksellisesti talleiltiinkin lauantaina 28.4. ja edellisiä viikonloppuja seuraten tälläkin kerralla Heidi talliseurana, nyt saatiin tosin myös Veera porukkaan mukaan! Iskä heitti mut tallille jo vaille yhteentoista, mulla ensimmäisenä ohjelmassa Heidin estetunnin kuvaaminen.

Pihalta spottasin ensin Sannin ja omistajan, ja siinä vielä varmisteltiin mun ratsuksi Glod. Kävin vielä tuvan kautta heittämässä tavarat talteen, juttelin hetken Heidin ja Veeran kanssa, minkä jälkeen menin vielä ulos Sannin kanssa juttelemaan. Lopulta päästiin kuitenkin siirtymään maneesiin kera Heidin ja Eydiksen.

Tallin puolelle palattuamme lähdin itse samoilta vauhdeilta hakemaan Glodin. Neiti olikin nukkumassa Pokkiksen kanssa, enkä ensiksi edes huomannut tammoja tarhan nurkassa! Glodin sainkin näppärästi kiinni, kun tamma vielä makoili maassa eikä voinut siitä karkuun lähteä. Poni olisi selkeästi jäänyt mieluummin nukkumaan, mutta jaksoi kuitenkin hommiin lähteä.

Ratsastus- ja Pokkiskuvista kiitos Heidille, videosta Veeralle!

Mun tavoite oli olla puoli yhdeltä maneesissa, ja aika lailla niitä aikoja lähdin jo ponin kanssa kävelemään alkukäyntejä, kun tytöt jäivät vielä hoitamaan Eydistä. Glodin kanssa kävelin hetken maasta, minkä jälkeen vyönkirrausten ja jalustimien säätelyn jälkeen nousin vielä kävelemään hetkeksi selästä käsin pitkin ohjin.

Aloitin tällä kerralla ihan vaan käyntityöskentelyllä. Tein paljon ympyröitä ja voltteja sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Glod asettui ja taipui molempiin suuntiin ihan superkivasti, tuntui, että melkein automaattisesti! Pysähtyäkin tamma malttoi ja peruutukset suoritti oikein kivasti. Heppa ihan selkeästi malttoi, eikä ollut ihan täysiä eteenpäin menossa.

Heidi ja Veera tulivat maneesin puolelle meidän käyntijuttujen aikana, mutta aika pian tyttöjen tullessa siirryttiin tekemään ravissa isoja ympyröitä ja kaaria. Toinen jäykempi takajalka tuntui tällä kerralla edellisviikkoa paremmalta jo ihan alusta lähtien! Muutenkin Glod tuntui ravailujenkin puolesta alusta alkaen tosi kivalta ja rennolta, ja tarjoili kivaa ravia. Ravissakin ponin asettuminen ja taipuminen tuntui aika automaattiselta.


Ravin jälkeen otin vähän vaan tölttiä suoraa uraa. Mulla oli Glodin kanssa omat tölttiasetukset vähän hukassa ja omalla kädellä onnistuin tekemään ponistakin vähän vahvan, mutta muutamia kivoja pätkiä saatiin molempiin suuntiin. Enempää en ponia väistöillä kiusannut, vaan pidettiin pieni käyntitauko.

Seuraavana otinkin laukat, ensin oikeaan kierrokseen. Otin ihan vaan parit nostot, toisella kerralla käänsin Glodin muutamalle tosi isolle keskiympyrälle, jolla käytiin ihan toisen pitkän sivun uralla asti. Laukka oli kuitenkin parempaa kuin viime kerralla, ja huomasin itsekin olevan rennompana kyydissä. Tällä kertaa uskalsin ratsastaa tammaa jo ihan alusta asti, enkä vaan jäänyt matkustelemaan. Vauhtia tosin aluksi oli, ja ne vatsalihakset jouduin etsimään ihan oikeasti käyttöön.

Vasempaan kierrokseen tein ensin muutaman ison pääty-ympyrän, minkä jälkeen jatkoin uraa pitkin laukkaa säädellen. Pitkällä sivulla otin enemmän eteen ja päädyissä kiinni. Eteenkin mentiin kuitenkin ensin ihan hillitty lisäys, mutta kiinni en laukkaa saanut ihan niin hyvin, kuin miten eteenpäin päästiin. Kuitenkin selkään tunsin vastauksen avuilleni, joten se kelpasi mulle. Muutamia ympyröitä tein vielä lisää palautellakseni ponia välillä maan pinnalle. Ihan vikoilla pätkillä poni saikin ihan oikeasti irrotella, enkä ole kyllä kenenkään kanssa mennyt maneesissa niin lujaa, kuin Glodin kanssa tällä kerralla!

Häntä sanoo et nyt mennään!:D
En vaan tajua mitä mun istunnalle tapahtui..

Laukkojen jälkeisiä pärinöitä tasoiteltiin hetki pääty-ympyrällä, vauhtia tammalla olisi riittänyt vielä pidemmäksikin aikaa. Muutaman ympyrän jälkeen Glod kuitenkin tajusi, että nyt on laukat laukattu ja aika ravailla vielä loppuun. Molempiin suuntiin pyörittiin hetki kevennellen ympyrällä vähän vakavamielisemmin, minkä jälkeen kumpaankin suuntaan muutamat kierrokset pitkällä ohjalla.

Loppukäyntejä käveltiin varmaan viitisentoista minuuttia, ja siinä lähinnä juteltiin mun fiiliksistä tuosta ponista. Tuon otsikon virkehän jatkuu suunnilleen sanoin: "...jos tää ois aina yhtä hyvin avuilla kun nyt". Poni oli nimittäin oikeasti ihan super! Vaikka töltti ei nyt ollut meidän juttu, ei se vaivaa mua ollenkaan, koska junnu oli muuten ihan super! Vauhtia ja työmotivaatiota sopivassa suhteessa, ja vaikka välillä mentiinkin tarkoituksenmukaisesti vähän lujempaa, oli poni silloinkin avuilla ja tuli niistä rallituksista tosi kivasti takaisin. Läpi ratsastuksen avut menivät ihan superkivasti läpi ja kuskistakin tuntui, että nyt on jotain tehty siellä kyydissä oikein.



Saatiin kolmestaan tamma aika nopeasti takaisin pihalle. Laitoin Glodin suoraan pesariin, Veera nappasi ponista kiinni siksi aikaa, että sain satulan Heidille putsattavaksi. Pyyhkäisin ponia vähän sienellä kaulalta ja heitin hetkeksi selkään pitkän fleecen. Tällä välillä suoriteltiinkin sopankeitot ja muut oleelliset asiat, minkä jälkeen fleece vaihtui lyhyeen sadeloimeen ja heppa pääsi ulos.

Me siirryttiinkin seuraavaksi piknikille tallin "terassille". Ihan puolivahingossa meillä olikin evästä astetta enemmän, kun jokaisella omat ns. normieväät, mutta niiden lisäksi Heidin ja Veeran toimesta meillä oli myös mutakakku ja mun toimesta munkkeja, hups..:D Aika kuluikin siinä ihan mukavasti.

Käytiin vielä pihattokierroksella kuvailemassa ja heppoja rapsuttelemassa. Pokkiksen kanssa ei tällä kerralla kävelylle ehditty, mutta rapsutuksia tamma sai multa senkin edestä. Sen jälkeen alkoikin päivä olla paketissa, oli ihan huippukivaa! Tällä porukalla(kin) pitäisi päästä useammin talleilemaan!