torstai 24. marraskuuta 2016

Cheyenne + infoa

puhelinlaatukuvilla taas mennään
Maanantaina mun osalta heppailut jatkuivatkin jälleen kokonaan uuden tuttavuuden kanssa! Perille päästyämme tsekattiin Ellin kanssa lista, mun kohdalla Santun nimi! Ihan innolla aloin tuntia oottamaan, vaikka samalla kyllä sillä pienellä jännityksellä mikä oikeestaan aina uuden heppakaverin kanssa on. Kyllä siinä samalla vähän mietitytti, et miten nousis laukat, kun mitä muilla ratsastajilla olin menoa katellut niin ei ihan kovin helpolta näyttänyt.

Lähdettiin aika lähellä kuutta kentän reunalle ja tosi pian päästiinkin nappaamaan omat ratsumme kaarrosta. Santusta tosiaan tähän väliin mainittuna, kyseessä on siis oikeelta nimeltään Cheyenne, 15(?)-vuotias risteytysponiruuna. Mä lähdin tunnille vaan niillä tiedoilla, mitä Elliltä olin kuullut, mut heppa paljastukin oikein kivaksi tapaukseksi!

Mikään järkytys Santtu ei kokonsa puolesta ollut, kun viikkoa aiemmin olin aika samaa koko- ja kapeusluokkaa olevalla Fillellä mennyt. Ei ne Santun askeleet mitkään pienimmät luonnollisesti olleet, mutta kivemman tuntuset kun Fillellä.

Alkukäyntien jälkeen ruvettiin ekana verkkaamaan hetki kevennellen itsenäisesti ravissa. Santtu kulki aika kivasti omalla moottorillaan, asetukset ja taivutukset sujuivat aika kivasti ja ympyröillä jonkun verran pyörittiinkin. Jossain vaiheessa alettiin tulemaan aikalailla keskeltä väliaidan pitkää sivua kahdeksikkoa niin, että alotettiin ihankun oltais tehty voltti siitä, mut tehtiinkin se voltti vaan puoleenväliin, suoristus ja jatkettiin toiseen suuntaan voltille, eli niin miten kahdekko nyt yleensäkin menee. Jatkettiin siitä sitten koko homma loppuun ja muualla ravailtiin ihan normaalisti.

Mulla oli ekana Santun kanssa käännökset vähän hukassa ja kaarteet meinasivat venyä turhan pitkiksi, jossain vaiheessa heräsin siihen ulkopohkeen käyttöön ja alkoi tietkin pysyä kohdallaan. Suoristukset suju aika hyvin, samoten asetukset ja taivutukset aina sinne haluttuun suuntaan. Jotkut pätkät koitin myös istua harjotusravissa, mikä ei ollutkaan niin kauheeta kun etukäteen olin ajatellut.:D Kahdeksikkohomma ravissa sujuikin siis kaikin puolin kivasti!

Lisättiin tohon kahdeksikkotehtävään laukannosto sen itse kahdeksikon jälkeen. Laukassa jatkettiin toiseen päätyyn/hidasteltiin raviin ennen kahdeksikkoa. Laukannostot mua itseäni siis eniten mietityttivät, Ellin mukaan kunnon pidätteet sai ottaa ja ulkopohjetta siirtää ihan kunnolla taaksepäin. Itellä ei ton pohkeen kanssa issikkataustasena ongelmaa ollut, kädet tosin lähtivät seikkailemaan ihan omille paikoilleen.. Laukka kuitenkin nous jo heti ekalla kerralla, hidastu tosin ennenkun ite pyysin. Tän ekan kerran jälkeen nostot onnistuivatkin oikeestaan joka kerralla, joku joskus sanokin, et kun sen kerran tajuu niin sit onnistuu. Ylläpitäminen onnistu myös paremmin muilla kerroilla.

Toiseen suuntaan tultiin samalla tavalla, eli kahdeksikko ravissa, sen jälkeen laukka ja hidastus ennen uutta kahdeksikkoa. Tähän saatiin välillä pyöriä siinä kahdeksikon toisella voltilla useempi kerta ruuhkan takia tai muuten vaan hidastamaan ennen laukannostoa. Nous muuten melkeen pysähyksestäkin laukka aika hyvin kerran! Ei ollut paljoa ongelmia missään tähänkään suuntaan, omiin käsiin pitää vaan kiinnittää laukannostoissa enemmän huomiota.

Laukkojen jälkeen otettiin ravin kautta käyntiin hetkeksi ja siitä sit siirryttiin vielä ravailemaan. Tehtiin jokaiseen kulmaan voltti, volteilla saatiin keventää ja suorat harjotusravissa. Se istuminenki alko loppua kohti onnistua vähän paremmin. Volteilla asetukset ja taivutukset löytyivät edelleen hyvin molempiin suuntiin. Jossain välissä saatiin antaa ravaillessa vähän enemmän ohjaa ja Santtu liikkukin aika rennosti loppua kohti. Hyvässä kohdassa siirryttiin käyntiin. Mä tykästyin kyllä Santtuun, jotenki tuntu miun tyyliseltä hepalta. Vähän harmi, et tässä vaiheessa alkaa näitä lemppareita tulla..

Lähdettiin talliin hoitamaan hepat pois ja siitä sit kotiin. Ja tähän väliin mä sit tungenkin taas ne vähän ikävämmät infot.. Mulla on kymppikortilla kaks kertaa, niiden tuntien jälkeen mun onkin aika jättää vakiopaikkani Kopinsalmessa taakse ainakin toistaseks. Mitään vikaa tallissa ja henkilökunnassa tai poneissa ei oo, mun henkilökohtasista syistä oli tää päätös tehtävä, katotaan sit keväällä uusiks et miten asiat on sillon. Kyllä mä tunneille varmasti eksyn vielä useempaan kertaan! Niiden kahden kerran jälkeen jatkuukin mun heppailut sit vaan Pokkiksen kanssa.

Viikonloppuna mä siis jatkan taas Pokkiksen kanssa, viime sunnuntaina en päässyt kun olin ite Turun reissulla, mikä oli kyllä ihan sen talleilujen väliin jättämisen arvonen! Tulevalta Pokkisreissulta kuitenkin sit ehkä kuvamateriaaliakin matkaan tulossa, sen näkee sitten.:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti