sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Uusi heppakaveri ja hyppyjä

puhelinlaatuja
Maanantaina mä pääsinkin itelleni aivan uuden heppakaverin kyytiin! Mun ratsuna toimi ehkä kuukaus takaperin Kopinsalmeen saapunut risteytysponiruuna Goldfinger, tutummin Fille. Olin mä jo vähän pidempään odotellut, että toisen uuden kaverin kyytiin pääsisin. Mun ja Ellin hepat olivat molemmat tunnilla, joten jonkun aikaa vieteltiin tallissa lämpimässä ja jossain välissä uhrauduttiin kentän reunalle kattelemaan toisten tunnin loppua.

Jälleen kerran olikin itelle pieni järkytys kiivetä jonkun muun kun Pokkiksen kyytiin, siitä Pokkiksen tynnyrin muodosta ei vaan pääse yli seuraavan ja hieman vähemmän tynnyriä muistuttavan ratsun kyytiin. Nopeesti siihenkin kuitenki tottu, Fille tuntu vaan vähän hitaammalta kun Pokkis.

Alkuun käveltiin jonkun aikaa ja Sanna samalla kertoilikin, et viimeviikosta innostuneena otettais vähän lisää hyppyjä tällä kertaa. Ekana pituushalkasijalle kuitenkin kannettiin kolmet kavalettipalikat puomit niissä matalimmissa kohdissa. Tällä välin me saatiinkin verkkailla itsenäisesti ravissa. Mulla oli vähän ongelmia Fillen kanssa, kun en ekana tajunnu ollenkaan et miten ruunaa ratsastetaan ja en tajunnut ehkä pyytää riittävästi ja heppaa reagoimaan niin nopeeta kun halusin. Tienpuoleiselle pitkälle sivulle tehtiin lisäykset ravissa, mitkä parin kerran jälkeen sujuivat tosi kivasti! Väliaidan puolella sitten vastapainoksi mentiinkin niin hitaasti, että heppa just ja just ravas. Molemmat sujuivat Fillen kanssa aika kivasti!

Ravissa jatkettiin niin, että tultiin pituushalkasijan puomit, jonka jälkeen käännyttiin valitsemaansa suuntaan, pitkälle sivulle laukannosto ja sit takasin raviin. Puomeilla onnistu vähän vaihtelevalla menestyksellä, ekalle päästiin ihan hyvin, tokan ja kolmannen väli oli lyhyempi kun ekan ja tokan, se ei mennyt ihan niin hyvin kun en aina tajunnut ite olla hereillä siinä välissä. Ok pätkät saatiin kuitenkin, pieniä vaikeuksia oli ravin ylläpitämisen kanssa alkuun. Laukannostot sujuivat aika vaihtelevalla menestyksellä eikä ekalla kerralla meinannut nousta laukka millään. Pari kertaa kun sain suuntaansa laukan, alkoikin sujua ihan hyvin. 

Tässä välissä hetki käveltiin ja ne kavalettipalikat siirrettiin siihen toisen pitkän sivun viereen jumppasarjaksi. Mulla oli itellä ennestään aika huonoja muistoja samanlaiselta estetunnilta, nyt tosin vähän paremmalla fiiliksellä lähdin liikkeelle, kun heppa kuitenkin kokenut hyppääjä oli. Ekalla kerralla en tosin saanut ite riittävästi laukkaa, joten ekalle päästiin laukassa ja siitä sit vähän rikottiin loppuosa koko hommasta.:D Taisin tulla samantien uusiks, millon onnistu jo paremmin, silti vikaan väliin homma hajos. Tän jälkeen sitä väliä pikkasen lyhennettiin ja tultiin sillä välillä se, tähän päästiinkin ihan tosi hyvin ja kaikista hyvin yli! Tohon suuntaan onnistunein ja tän jälkeen vaihdettiinkin suuntaa.

Toiseen suuntaan tota hommaa muutettiin nousevaks, eka oli puomi, sen jälkeen kavalettipalikan alimmissa kohdissa puomi, seuraavan ylimmissä ja viimenen sen koko palikan päällä. Tähän mun omia epäluuloja kohdistu vähän enemmän kun toiseen suuntaan tullessa. Ekalla kerralla otettiinkin pikkasen osumaa siihen viimeseen puomiin, mut samalla ite tajusin ettei toi ollutkaan niin paha. Toisella kerralla saatiinkin varmaan parhaat hypyt, siitä käskynä tulla samantien uusiks eikä se sit ihan niin hyvin mennytkään. Hyvä fiilis kuitenkin siitä onnistuneesta kerrasta!

Tän jälkeen saatiin vielä tulla se viimenen yksittäisenä. Mulla itellä hävis kokonaan silmä paikan suhteen enkä ollut ite enää kärryillä menossa, heppa kuitenkin hoiti hommansa hyvin ja itekkin onnistuin keikkumaan kyydissä! Toisella kerralla tulin sen sit yhtä pienempänä, et tulis hyvä hyppy siihen viimeselle ja jäis itelle hyvä fiilis. Siihen päästiinkin sit oikein hyvin!

Loppuun ravailtiin molempiin suuntiin ja vasta tässä vaiheessa Fille alko kulkea ravissa ihan kivasti ja tuntu, et ravailujen osalta ois tunnin voinut vasta siinä vaiheessa alottaa. Loppuravit sujuivatkin siis ihan mukavasti, siitä hiljalleen hidasteltiin käyntiin ja tultiin kaartoon. 

Tallissa saatiinkin Ellin kanssa vähän apua heppojen hoidossa kun meillä oli pienimuotonen kiire. Ihan hyvin kuitenkin kerettiin loppujenlopuks hepat hoitaa ja palauttaa Kamu pihattoon, kasailtiin omat kamat ja suunnattiinkin takasin Savitaipaleelle. Tunti oli kiva ja Fille myös, jäi itelle vähän paremmat muistot jumppasarjoista!:D Ehkä ihan osuva heppavalinta mulle, kun en ite aina hypätessä sitä varminta tyyppiä ole, nyt kuitenkin heppa hoiti homman. 

Videoista kiitos Eeville!:) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti