lauantai 20. toukokuuta 2017

Maastokauden avaus

puhelinlaatuja (c) Sanni
Viime sunnuntaina startattiin maastoilukausi mun ja Pokkiksen osalta! Ponilla tosin niitä maastoja takana jo useampi, itse en ennen tuota päivää edes osunut Sannin kanssa tallille samaan aikaan, eikä oikein yksin maastoon lähteminen ainakaan vielä tässä vaiheessa kamalasti houkuttele. Nyt kuitenkin päästiin Sannin kanssa samaan aikaan talleilemaan, ja koska kuvaajaa ei matkaan lähtenyt, päädyttiin maastoon. En tiedä, että miten turha tämä postaus edes on, mutta tuleepahan nyt lähes koko maasto analysoitua..:D

Tallilla oltiin Sannin kanssa samaan aikaan (tämä on muuten erittäin harvinainen tilanne), ja lähdettiin siitä koirien rapsuttelun jälkeen vaihtamaan omat kamat ja siitä sitten hakemaan heppojen varusteet. 

Pokkis tulikin taas pihatossa miun luokse. Toisessa pihatossa melkein kaikki hepat nauttivatkin lämpimästä kelistä ja auringosta makoillen, mutta Pokkiksen pihatossa se ei ketään sillä hetkellä houkutellut. Sen takia päästiinkin Sannia nopeammin tallin puolelle. 

Harjaamiseen käytin aika paljon aikaa tällä kertaa, meillä ei mikään kiire ollut ja Sanni koitti irrotella Prinsiltä hokkejakin - lopputuloksena päädyin kuitenkin Sannia auttamaan ja sujuikin paremmin kuin viime viikolla Pokkiksen jalkojen kanssa. Ennen ratsastusta ei kamalasti aikaa tuohon hommaan käytetty, ratsastuksen jälkeen panostettiin siihen enemmän. Suunniteltiin siinä samalla mein maastolenkkiä ja lopulta oltiinkin valmiita lähtemään.

Näitä miun maastoselityksiä voi olla tosi vaikeeta ymmärtää, jos ei ole Päivölän maastoissa ennen käynyt, mutta parhaani yritän tämän selittämisen kanssa! Koko reitin voi periaatteessa jakaa viiteen osaan: laukkasuora, mutkamäki, laskettelurinne, jalkapallokenttä, ja mörkömetsä.

Tallilta suunnattiin ensimmäisenä siis kuivurinmäen kautta laukkasuoralle. Pokkis oli kerrankin ihanan rento melkein koko matkan, eikä juurikaan mitään kytännyt ja pystyttiinkin menemään vähän pidemmällä ohjalla. Käveltiin Prinsin edellä se yksi polunpätkä, mutta tielle päästyämme siirryttiin kuitekin kävelemään vierekkäin, kun autoliikennettä siinä ei ole.

Mörkömetsältä pois tulevan risteyksen jälkeen siirryttiin tölttiin/raviin, Pogin kanssa vuoroteltiin vähän askellajin kanssa, mutta ihan reipasta tölttiä Pokkiksesta irtosi. Ennen laukkasuoraa hidastettiin käyntiin ja päästettiin Sanni Prinsin kanssa edelle. Käveltiin vähän matkaa sitä suoraa ja jossain kohtaa otettiin ravin kautta laukka. Pokkiksen laukkamoottori ei ollut vielä tässä vaiheessa kovin hereillä, joten jäätiinkin ihan kivasti jälkeen Prinsistä. Vaihdettiin vielä meidät pieneksi pätkäksi edelle, mutta aika pian siirryttiin käyntiin. 

Käveltiin mutkamäen alkuun asti, mikä myö päästiinkin Pokkiksen kanssa vetämään. Nyt tamma olikin jo reippaammin menossa, eikä Prins tullut edes kovin lähelle ennen mäen loppua. Tuskin olisi tullut silloinkaan, mutta mä säikähdin, koska mäen päällä oli traktori parkissa, ihan kivan matkan päässä meistä, mutten tiedä, että miksi mä sitä säikähdin. Sen takia meillä menikin jarrut pohjaan, onneksi Sanni ehti hidastaa ajoissa! Jälkikäteen toi kyllä vain nauratti. Sanni meni sitten traktorin ohi ensin, kun Pokkis alkoi sitä vähän lähempänä kytätä.

Jatkettiin kohti laskettelurinteitä yhtä metsätietä ja laukattiin yksi ylämäki siitä. Pokkis lähti tähän taas ihan hyvin, mutta hyytyi jossain kohtaa. Mäen jälkeen käveltiin vähän pidempi pätkä laskeutuen laskettelurinnepaikalle, ei tosin sinne jääty, vaan suunnattiin suoraan jalkapallokentälle nousevaan ylämäkeen, mihin odotettiin jo reippaampaa laukkapätkää.

Tiedettiin jo laskettelurinteille laskeutuessa, että tossa mäessä muuten mentäisiin sitten kovaa. Eikä oltu väärässä! Siinä edellisessä alamäessä molemmat hepat yrittivät ottaa jo raviaskeleita ja ennen ylämäkeä tunnettiin, että kohta muuten mennään. Parhaamme mukaan pidäteltiin heppoja, että päästiin pahemmista urista yli, minkä jälkeen annettiin vaan mennä. Ja sitten mentiin, oli yksi niitä harvoja kertoja, milloin tuntui, että nyt ei ehkä ole poni hallussa. Kyllä me molemmat äänellä menoa rauhoiteltiin (mitä nauramisilta pystyttiin), mutta muuten annettiin ponien mennä kummempia hidastelematta, koska ylempänä mäessä alkoi meno jo sankarikaksikon toimesta hidastua. Siellä ylhäällä se sitten olikin pelkkää nauramista, siinä samalla tsekkailin meidän maksiminopeuden - 40.2km/h! Otettiin tuon laukan jälkeen pidempi kävelypätkä mörkömetsälle päin.

Mörkömetsä oli se meidän viimeinen laukkapätkä. Tähän Sanni aavisteli, että mentäisiin taas kovaa, mutta musta tuntui, että Pokkis oli ne vauhdikkaimmat pätkät jo esitellyt. Alkuun otettiinkin vähän rauhallisempaa laukkaa ja loppuun pikkasen reippaammin. Tämän laukkapätkän jälkeen käveltiin taas vähän pidempi matka ja yhden talon ohitettuamme otettiin vielä pätkät ravia vähän rennommin. Siitä käveltiin loppumatka tallille.

Tallilla nappasin ponilta varusteet pois, hieroin kumisualla, juotin hepan ja päästin pihattoon. Yhdessä välissä nappasin Prinsiltä pari hokkia lisää pois. Pienessä kiireessä putsailin varusteet ja miun ollessa valmis, oli iskä jo odottamassa. Huomenna mennään tallille Kristan kanssa, plääneissä, että pitkästä aikaa hyppään! Ensi lauantaillekin on jo vähän Ellin kanssa suunnitelmia, niiden toteutumisesta ei tosin mitään takuita vielä ole..

Blogi on taas jäänyt vähän heitteille, tällä viikolla mulla on ollut tosi paljon kaikkia kuvausjuttuja ja koulukiireitä. Ehkä taas kesää kohti aktivoidutaan tästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti