tiistai 29. elokuuta 2017

Aira Toivolan ratsastuspilates

Kiitos Jennille postauksen materiaaleista! Suurin osa ratsastuksesta oli videolla, joten mennään vähemmillä kuvilla ja kunnon koostella lopussa!
Lauantaina oli vuorossa mun innolla odottama Aira Toivolan ratsastuspilates! Ja arvatkaapa huviksenne, kuka torstaina heräsi kurkku kipeänä ja joutui perjantaina skippaamaan koulupäivän, eikä lauantainakaan olo ollut mitään huippuluokkaa. Silti mä päätin ratsastamaan lähteä, enkä kyllä ollenkaan kadu.

Olin tallilla jo hieman ennen kahta ja ehdinkin jutella hetken leiriporukasta tutun Roosan kanssa ennen Jennin ja Sannin saapumista. Mä osallistuin tosiaan tuohon pilatekseen Sannin kanssa samassa porukassa ja saatiin vielä Jenni kameran taakse. Jennin tullessa lähdettiin myö jo hakemaan Pokkista ja meidän talliin päästyämme tulikin Sanni jo Prinsin kanssa laitumelta. 

Oltiin liian aikaisin valmiita. Jännää, että joskus meidän porukalla menee näinkin päin, Sannia kun pitää aina olla odottamassa. Aiempi porukka oli myös aloittanut vähän myöhässä, ja koska ennen mein tunnin alkua oli vielä vartin tauko, oltiin hieman ajoissa, oltiin siis valmistauduttu niin, että tunti alkaa kolmelta, kun se alku meni sitten lähemmäs puolta neljää. Meitä tuo ei kuitenkaan haitannut eivätkä muutkaan aikataulut enää sotkeutuneet, kun myö viimeinen porukka oltiin. Junnuporukka, noin niin kuin Airan sanoin.

Maria päästi meidät maneesiin edellisporukan lopetellessa. Otettiin Pokkikselle satula Faxalta, koska minähän luonnollisesti halusin sen Stübbenin. Jäätiin Sannin kanssa nousemaan heppojen kyytiin ja Jenni tosiaan toki jäi seuraksi ja testailemaan kameran asetuksia, mitkä mie olin suunnilleen kuntoon laittanut. Suurimman osan ajasta kävelin Punkeron kanssa ihan vain pitkillä ohjilla, mutta hetken tein ohjat tuntumalla käynnissä jälleen muutamat väistöt, ja muutamat tölttipätkätkin otettiin. Niillä tölttipätkillä Pokkis oli kyllä takaosankin kanssa kivan aktiivinen ja töltti oli oikeasti puhdasta. Jännää, että ekalla tölttipätkällä jo ihan niin hyvin.


Airan tullessa käytiin ihan vaan läpi, että ketä me Sannin kanssa ollaan, ja että onko mitään, mitä Airan pitäisi meistä tietää. Mulla oli tosiaan yleisesti kunto vähän heikko päälle painavan flunssan takia, mutta jälkikäteen sanottuna ei se haitannut menoa ollenkaan. Hetki käveltiin puolikkaalla maneesilla ja Aira vaan katsoi menoa muutaman kierroksen, minkä jälkeen mie pääsinkin keskemmälle korjailtavaksi. Mun piti myös tehdä puolipidäte ennen korjauksia, milloin mulla ei ollut ollenkaan vatsalihaksia mukana, ja korjausten jälkeen, milloin jo jotain lihaksia löytyi. 

Koko istunnan avaimenahan toimi hengitys: sisäänhengityksellä ilman piti virrata kylkiin, uloshengityksellä mulle suurin asia muistettavaksi oli ylä- ja alavatsan tuki. Rintakehän suuntaa piti ajatella eteen ja alas, lantio piti kääntää edestä alle.. Paljon muistettavaa ihan pelkästään keskivartalon hallintaa ajatellen. Yksi asia miulle kyllä tuli omassa ratsastuksessa ihan uutena juttuna, mistä kukaan ei ole ennen maininnut. Jännitän olkavarsia ihan täysin huomaamattani. Jalka ei mulla edes ollut suurena ongelmana, kun vain muistin kantaa kantapään aavistuksen enemmän. Silti sain jalkaakin parempaan asentoon, ja vaikka olin laittanut reiällä pidemmät jalustimet, kuin yleensä, olisivat ne voineet silti olla pidemmätkin. 

Tuo uusi istunta tuntui kyllä ihan järkyttävän oudolta, melkeinpä siltä, että olisin istunut ihan kasassa. Ihme kyllä, mie onnistuin sen osittain säilyttämään sillä aikaa, kun Sanni oli korjailtavana ja taivuttelin Pokkista sisään ja ulos. Hepalle tuo tunti jäi kuitenkin jonkun verran kevyemmäksi kuin kuskille.

taisi olla kuskilla hauskaa, tämä joltain toiselta tölttipätkältä kun ei oikein sujunut..
Jatkettiin käynnissä tuon istunnan opettelua. Tosi pitkälti tosiaan keskityttiin siihen hengitykseen, ja mun kohdalla siihen, että vatsalihasten tuki ja olkavarsien rentous säilyvät. Käynnissä mulla ei juurikaan ongelmia ilmennyt tuon istunnan kanssa, jotenkin osasin loksautella ne palaset yhteen ja homma pysyi kasassa. Muutamaan kertaan Aira pyysi meitä palaamaan takaisin siihen vanhaan istuntaan. En oikein osaa kuvailla, miltä se vanha istunta tuntui, mutta pakko todeta, että huonommalta. Vatsalihakset eivät todellakaan päässeet siinä istunnassa kunnolla kunniaansa ja mun kantapää seikkaili ihan liian alhaalla. Pokkiksessakin huomasin eron heti noiden kahden istunnan välillä: uuden kanssa käynti oli ihan hyvää ja aktiivista ilman sen kummempaa ratsastustakin, mutta siinä vanhassa käynnin aktiivisuus katosi. Ponikin oli paljon rennompi uuden istunnan kanssa! 

Aira pyysi meitä myös lyhentämään käyntiä pelkillä ylävatsalihaksilla. Mie melkeinpä yllätyin, kun tunsin ihan selkeästi sinne kyytiinkin askeleen lyhentymisen, ilman, että olin ottanut yhtään ohjalla kiinni! On se jännää, että heti, kun ne vatsalihakset saa oikealla tavalla töihin, alkaa se meno sujua paljon paremmin. Molempiin suuntiin treenailtiin käynnissä istuntaa hetki, minkä jälkeen siirryttiin hetken pidemmällä ohjalla kävelyn jälkeen ottamaan tölttiä.

Töltti miuta vähän epäilytti. Lonkka oli nimittäin tuossa istunnassa enemmin auki, kun siinä miun vanhassa, ja mikä onkaan ohje issikkakuskille, jos ravin sijasta tulee töltti? Silloin juurikin sanotaan, että lonkat auki. Pokkis vielä ravivahvana heppana.. No, ne ensimmäiset tölttipätkät eivät oikein sujuneet. Pokkis oli selkeästi hämmentynyt siitä, että miten sie nyt tuolleensa siellä istut, mutta muutaman noston ja pätkän jälkeen löysin tuon uuden istunnan töltissä paremmin ja saatiin töltti pyörimään. Töltissäkin Aira pyysi pariin kertaan palaamaan siihen edelliseen istuntaan ja jälleen ero oli selkeästi huomattavissa. Pokkiksen rentous katosi ja poni selkeästi jännittyi, miun oma käsikin muuttui ehkä vähän kovemmaksi. Töltissä varsinkin huomasin tuon olkavarsien jännittämisen, koska jälkikäteen videoita katsottaessa tajusin, että heti, kun tuo olkavarsi on rentona, oli miun käsi paljon alempana, eikä siten käsi ollut niin kova. Airakin sanoi, että on poni kyllä ihan mageen näköinen, kun uuteen istuntaan vaihdettaessa muuttui meno paremmaksi. Eli ei mikään ihme, että poni oli selkeästi rennompi uudella istunnalla! Töltistäkin pystyin hidastamaan käyntiin ilman ohjaan puuttumista.


Pidettiin taas pieni käyntitauko, minkä jälkeen jatkettiinkin kevyessä ravissa. Miehän siinä vielä sitten opin uudelleen keventämäänkin. Sain kevennyksen lähtemään enemmin vatsalihaksista, jolloin jalka pysyi paremmin paikallaan ja satulassa käydessä pystyin rentouttamaan alavartalon lihaksia paremmin. Painoa ei myöskään jäänyt niin paljoa jalustimelle, kuin vanhalla istunnalla. Olin vielä ajatellut, etten noilla jalustimilla pysty edes keventämään, muttei jalan oikeassa asennossa ollessa mitään ongelmaa ilmennyt. Vanhaan kevennykseen palatessa alkoi kyllä jalka heilua ihan järkyttävän paljon, vatsalihakset jälleen unohtuivat, enkä siinä satulassa käydessä pystynyt yhtään rentoutumaan.

Olin antanut Pokkiksen ravata pidemmällä ohjalla koko mein raviosuuden ajan ja oikeastaan läpi ravailuiden tamma tuntui aika rennolta, silti uuden istunnan kanssa aavistuksen paremmalta. Aira antoikin miulle luvan hidastella käyntiin, kun poni nimenomaan oli niin rento ja hyvän näköinen (sekä hyvän tuntuinen selästä käsin). Hidastus jälleen tapahtui vatsalihaksilla, ja jälleen toimi. Siitä annoin ihan pitkät ohjat Pokkikselle reilujen kehujen kera.

Loppukäyntejä käveltiin vähän ristiin rastiin ja vaihdettiin vielä fiiliksiä niin Sannin kuin Airankin kanssa. Miulle jäi kyllä ihan älyttömän hyvä fiilis tuosta tunnista, ehdottomasti menen uudestaan, jos mahdollisuus tulee! Oma kuntokin kesti just hyvin, ihan vasta viimeisellä ravikierroksella meinasivat voimat loppua. Pokkiksessakin huomasi tosiaan ihan selkeän eron parempaan aina, kun vaihdoin vanhasta istunnasta uuteen. Nyt vaan koitetaan parhaimman mukaan muistaa nämä Airan vinkit jatkossa, ehkä saadaan ponin kanssa vielä tölttiinkin lisää poweria, kun kuski istuu oikein!

Voin muuten todeta, että nyt, kun vielä pari päivää tuon tunnin jälkeen mun flunssassa alkoi se aivan ihana yskimisvaihe, otti ihan kivasti vatsalihaksista.. Taisi mennä ainakin tunnin perimmäinen sanoma perille. Sunnuntaina jatketaan taas Pokkiksen kanssa, tekemiset ovat vielä vähän auki, mutta eivätköhän nekin tästä tämän viikon mittaan ratkea. Lähiviikkoina ajattelin myös, että voisin ehkä jollain tunnilla ponin kanssa pyörähtää, jos jonakin päivänä kerkeän!

Tuosta koosteesta vielä sen verran, että ensimmäinen tölttipätkä on ihan mein ensimmäinen tuolla istunnalla, vertailun vuoksi sen siihen laitoin. Toisessa tölttipätkässä mennäänkin vanhalla istunnalla ja lopussa taidan sitä alkaa korjaamaan uuteen. Raviklipeissä myös ensimmäisessä kevennystä ravailujen alkupuolella, toisessa loppupuolella.

Onko teistä kukaan käynyt ratsastuspilateksessa, ja mitä fiiliksiä teille on siitä jäänyt?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti