tiistai 8. elokuuta 2017

Tietöitä ja viidakko maneesissa

...sellaisia esteitä meillä hypättiin sunnuntaina.
kuvat (c) Heidi, kiitos!
Innostuttiin Sannin kanssa sunnuntaina kasailemaan vähän erikoisesteitä, mitkä oltiin jo edellisenä päivänä suunniteltu, ajatuksina siis ainakin tietyö-, viltti- sekä olkipaaliesteet. Suunnitelmat tosin hieman muuttuivat, mutta niistä lisää kunhan päästään esteiden kasaushetkeen saakka! Tallipäivä olikin nimittäin tällä kertaa tosi monivaiheinen ja hauska, joten vaikka saattaisi tuntua turhalta jaarittelulta, haluan mä kertoa teille laajasti koko päivästä!

Tallipäivä alkoi pienellä whatsapp-keskustelulla Heidin kanssa siitä, haetaanko ensin Eydis puunattavaksi vai ratsastetaanko Sannin kanssa heti, kun saadaan esteet laitettua. Olin nimittäin luvannut Heidille, että otan heistä Eydiksen kanssa vähän kuvia, mutta sääennusteet meinasivat pilata meidän suunnitelmat. Päädyttiin siihen, että otetaan E ensin ja sitä lähdettiinkin Sannin kanssa hakemaan Heidin ollessa vielä lossilla tulossa.

Oikaistiin tammalaitumen läpi ja arvatkaa vain mitä tapahtui, kun pääsimme takaisin Eydiksen oman laitumen kujaan. Alkoi sataa. Samalla hetkellä Heidikin tuli ja luovutin Eydiksen heti hänelle. Ei satanut onneksi paljoa, ja näytti siltä, että se menisi ohikin vielä. Jatkettiin samaa matkaa hakemaan vielä tallista vähän törkyä meidän esteisiin, mie otin myös kameran mukaan ja käskin Heidiä tulemaan Eydiksen kanssa maneesille heti kun he olisivat valmiita. Sannin kanssa tosiaan jatkettiin kohti maneesia esteitä kasailemaan.

Jätettiin viltti sekä heijastinliivit jo maneesiin, ja heti ensin suunnattiin pienelle maneesin ulkokautta kierrokselle (en tiedä olisiko tuon voinut ilmaista jotenkin fiksummin), yritimme siis etsiä olkipaalia seinän vierustalta, mutta eihän me sitä löydetty. Siinä suunniteltiin esteitä vähän uudelleen, päädyttiin tietyön lisäksi viidakkoon sekä sellaiseen opettajaesteeseen. Viidakkoestettä varten napattiin muutama kukka ja koivunoksa matkaan ja lähdettiin asettelemaan tolppia maneesiin. Käytiin vielä metsästämässä sivukatsomosta vesimatto siihen viidakkoon ja saatiinkin kaikki esteet opettajaestettä ja kavaletteja lukuun ottamatta kasattua, kun mun tuli aika lähteä kameran taakse.

Käytiin suorittamassa pienet mekkokuvailut rantatiellä, niitä otoksia laitan muutaman tähän alle, koska mun ratsastuksesta lähes kaikki materiaalit olivat videoita. Heidi ja Eydis ovat kyllä vaan niin loistomalleja, kun Heidikin aina suostuu mun hyviin sekä huonoihin ideoihin!


Mä suuntasin takaisin maneesiin, missä Sanni miuta odotteli ikävämmän uutisen kanssa: tallissa ei ollut olkipaalia, eli piti pärjätä ilman. Itse asiassa keksittiin tuo opettajaeste vasta tässä vaiheessa, kun siirrettiin viltti tolpista kanistereihin ja iskettiin meidän hupparit niihin tolppiin. Tämän jälkeen lähdettiin vihdoin hakemaan Pokkis ja Prins.

Lähdin itse taas Sannin mukaan, koska aikataulu oli kuitenkin olemassa, piti taas oikaista toisen laitumen läpi. Laitumelta tosin Sanni palasi ilman hevosta - Prins ei ollut siellä, joten mie lähdin hakemaan Pokkista toisen suunnatessa takaisin pihattoon. Pokkis oli lähellä laitumen porttia ja oltiinkin Sannin kanssa huutoetäisyydellä, kun hän oli pihaton portilta. Ja arvatkaapa, mitä Sanni sieltä sitten huusi. "Ei Prins oo täällä!" mikä se tiesi taivallusta takaisin laitumen perälle. 

Lopulta kaksikko saapui tallin puolelle, mä olin jo Punkeron siinä vaiheessa harjannut. Sannikin sai apukäsiä Prinsin hoitamiseen ja tosi pian päästiin maneesiin, missä vielä viritettiin opettajaeste loppuun asti.

vielä este-esittely tähän väliin, kuvat muokkaamattomia kun en niitä tajunnut ennen kollaasin kasausta muokata!
1. ope-este (kuvasta kiitos Heidille, muiden esteiden kuvat miun käsialaa)
2. viidakko-/puskaeste
3. tietyöeste, minkä toinen tolppa oli siis samalla tavalla heijastinliiviin vuorattu
Pokkikselle kävin näyttämässä kaikki esteet maasta käsin jo tässä vaiheessa. Punkeroa niistä mikään ei tosin kummemmin kiinnostanut viidakkoestettä lukuun ottamatta - tamma yritti haukata tolppaan hirtettyä koivunoksaa mukaan syötäväksi. Siitä siirryinkin kävelemään alkukäyntejä selästä käsin ja tällä kertaa tajusin jopa laittaa riittävän lyhyet jalustimet! Parilla edelliskerralla ovat ne nimittäin olleet estejalustimiksi ihan liian pitkät. Alkukäyntien jälkeen touhuiltiin hetki ihan hyvin sujuneiden käyntiväistöjen parissa, joiden jälkeen siirryttiin ravailemaan.

Ravissa pyörittiin tasaisen sekavasti ympyröillä ja kiemuroilla esteitä väistellen. Pokkis yllätti taipumalla alusta asti hyvin molemmissa suunnissa ja vauhtiakin oli sopivasti! Tehtiin ravissakin muutamat väistöt, mitkä eivät sitten sujuneetkaan ihan niin hyvin ja askellajikin vaihtui lennosta töltiksi. Vasempaan kierrokseen (ravissa) verkatessa otin myös pätkän laukkaa, minkä nostin tällä kertaa avon jälkeen, tavoitteena saada se vasen laukka. Laukka ei noussut ihan siitä kulmasta mitä ajattelin, vaan vasta seuraavasta, ja nousi muuten niin pontevasti, että piti hetki miettiä, kumpi laukka on kyseessä ja vasemmaksi mie sen lopulta tulkitsin. Pätkän jälkeen kysyin vielä ääneenkin, että oliko tuo vasen ja olihan se! Ihan kiva muutos toissakerran voimattomaan nostoon ja laukkapätkään, koska nyt vasen laukka pyöri. Siitä olikin hyvä vaihtaa suuntaa.

Oikeaan kierrokseen olin jo ravaillut, joten otin siihenkin vain pätkät laukkaa kevyemmässä istunnassa. Oikea laukkakin pyöri ja eteni hyvin, ei mitään valittamista. Siihen otettiinkin Sannin kanssa molemmat pienet kävelyt, samalla vähän verkkahyppyjä suunnitellen. Päädyttiin ottamaan ekat verkkahypyt siihen kanisteriviltille, mikä ei osoittautunutkaan ihan niin helpoksi esteeksi, mitä oltiin etukäteen ajateltu. Muuten kävelytaukoja tulikin hyppyjen välissä ihan hyvin, kun meitä kuitenkin oli kaksi ratsukkoa.


Myö päästiin Punkeron kanssa aloittajan rooliin. Meidän ensimmäinen yritys ei mennyt ihan niin kuin piti. Toin ponin ihan hyvässä laukassa esteelle, mutta tamma sujahti ohi. Uusi yritys, milloin päästiin ihan reunasta yli, siinäkin tamma tuntui vähän siltä, että olisi ihan mielellään ohi mennyt, joten päädyttiin vielä yrittämään uudestaan. Sen jälkeen ohiteltiinkin estettä vielä muutamaan kertaan, parilla kerralla tamma oli menossa toiselta puolelta ohi, jolloin pamautin sen puolen pohkeella, mistä heppa sitten tulkitsi sen väistöliikkeeksi toiseen suuntaan. Saatiin Venla seisomaan sille puolelle mistä ohi mentiin, mutta sitten sujahdettiin toiselta puolelta ohi. Lopulta Heidi tuli vielä siihen toisellekin puolelle ja päästiin esteestä yli. Ennen meillä on tosiaan ollut lävistäjällä ihan normaali pysty tai ristikko ilman pelokkeita, joten tuossa saattoi viltti sekä tolppien puute vähän ponia hämätä, sekä se, että tuollaiselle peloke-esteelle kuski saattoi jättää  ponin vähän yksinkin. Ylitettyään tuon sai tamma kuitenkin paljon kehuja!

Jatkettiin vielä verkkahypyillä sille meidän viidakko-ope-este -linjalle. Saatiin taas hyvä laukka ennen estettä ja paikkakin osui viidakolle. Siitä sain jopa jatkettua hyvää laukkaa koko sen kahdenkymmenen metrin välin läpi ja sujuvalla kahdeksalla laukalla se hypättiin! Vasta jälkikäteen tajuttiin, että ope-esteessä oli puomikin toisella puolella, mutta koska se oli kuitenkin melkein esteen alla, ei se haitannut.

Tämän jälkeen tultiin se miuta ehkä eniten mietityttänyt tietyöeste. Kuitenkin syksyn kisoista oppineena en jäänyt hermoilemaan sitä (kisoissa jäin miettimään tietä pystyltä okserille ja radankävelyssä jollain tasolla okseri epäilytti, joten siihen kieltoja sitten useammissa määrin). Meidän ekaa hyppyä siihen ei saatu videolle, mikä olikin varmaan paras. Hyvässä ja etenevässä laukassa siihen tultiin, paikkakin osui just eikä melkein, eikä poni kytännyt estettä ollenkaan! 

Innostuin vielä tulemaan kavalettipalikat ja viltin kaarevalla linjalla. Pokkis taas alkoi kuskaamaan miuta kavalettipalikoilla, koska onhan tolpaton este lävistäjällä ihan liian hurja hypätä. Kaksi kieltoa taidettiin tuohon napata, toisen kerran jälkeen napautin ponia raipalla lavalle, mistä tamma sitten tulkitsi, että mennään vähän kovempaa ja suhahti katsomonpäätyyn astetta reippaammin. Sen jälkeen kuitenkin yli mentiin, eikä Pokkis enää vilttiä tuijotellut!


Seuraavaksi hypättiinkin pientä rataa. Aloitettiin oikeaan kierrokseen tietyöesteellä, jatkettiin siitä viidakolle ja viltille, joiden jälkeen tultiin vielä ope-kavalettipalikkalinja. Tietyöesteelle päästiin ihan hyvässä laukassa ja hyvään paikkaan, mistä päästiin hyvin jatkamaan viidakkoon. Siihen tultiin vähän lähelle, mutta puhtaasti yli selvittiin ja päästiin taas sujuvalla kahdeksalla laukalla viltille, mihin saatiin hyvä hyppy. Viltin jälkeen se koko radan suurin ongelma ilmenikin: poni ei hidastanut enkä saanut sitä mitenkään väärässä laukassa kääntymään riittävästi, joten eksyttiinkin jatkamaan rataa Sannin&Prinsin ja katsomon seinän välistä.. Siitä päästiin kuitenkin vähän banaanina ope-esteelle, mihin tuli ihan hyvä hyppy väärässä laukassa. Kavaletille mielestäni paikka osui ihan hyvin, mutta Pokkis unohti takajalkansa matkasta, mikä johti koko kavaletin romahtamiseen.

Toisella kerralla tultiin sama rata väärinpäin. Kavaletille meno ei meinannut sujua, yritin siis nostaa vastalaukkaa missä poni punkeroi suu auki vastaan, mutta päästiin kavaletista yli ja siitä jatkettiin ilman punkerointeja seitsemällä laukalla ope-esteelle, mihin tultiin vähän lähelle ja romautettiin se. Viltiltä meinattiin mennä ohi, muttei menty ja poni meni itsekin paikassa vähän sekaisin - lopputuloksena outo hyppy, mihin en päässyt itse ollenkaan mukaan. Siitä jatkettiin viidakkoon ja tultiin ehkä vähän lähelle, mutta yli päästiin. Lopuksi koitin vielä vain nostaa jomman kumman laukan, että päästäisiin tietyölle jossakin laukassa, hienosti Pokkis sen sitten väärässä hyppäsi. 

Lopuksi tultiin vielä kolmen esteen hyvänmielen rata, ensin oikeassa kierroksessa tietyö, mihin päästiin hyvin, siitä jatkettiin viidakkoon, mihin myös hyvä paikka ja hyppy, siitä jälleen sujuvat kahdeksan laukkaa viltille, mihin myös hyvä hyppy! Tämä olikin meiltä täysin virheetön ja sujuva rata, mistä jäi hyvä fiilis!

Loppuun otettiin vielä kaksi hyppyä viidakkoesteelle, joista toinen tuli vähän pohjaan ja toinen hyvään paikkaan, mistä oli hyvä siirtyä pidemmille loppuraveille ja -käynneille. Ravissa tamma venytti kivasti, pyörittiin molempiin suuntiin kaikenlaisilla kuvioilla, mistä siirryttiin maasta käsin loppukäynneille. Poni sai seurata kun siivottiin yhdessä tolpat ja pelokkeet pois, puomit jätettiin Heidiä ja Eydistä varten. Käytiin myös Pokkiksen kanssa viskaamassa viidakkoesteen puskat maneesin toisesta ovesta pihalle, jolloin Pokkis lopulta siitä koivusta suupalan nappasi. Taluteltiin vielä hetki, minkä jälkeen lähdettiin hoitamaan hepat pois.


Pihalla meitä odottikin oikein mukava sadekuuro, mikä ei kuitenkaan liian pahasti meitä kastellut. Tallissa iskin ponin hetkeksi puomin viereen ja putsasin siinä kaviot ja otin satulan pois, jotta päästäisiin suoraan pesariin, eikä siinä tarvinutkaan enää muuta kuin ottaa suitset pois ja vaihtaa päitset tilalle. Poni pääsikin suihkuun, samalla juotin ponin ja kylmäsin myös jalkoja letkulla siinä pesarissa. Noiden hoitotoimenpiteiden ja kuvauksen jälkeen pääsi Punkero palaamaan takaisin laitumelle, kun itse lähdin vielä kameran taakse kuvaamaan Heidin ratsastuksen.

Mulle jäi kyllä ihan törkeen hyvä fiilis noista hypyistä, vaikka kieltojakin tuli! Pokkis kuitenkin niistä huolimatta hyppäsi kaikki pelottavatkin esteet ihan tosi nätisti niitä kyttäämättä ja oli muutenkin innoissaan menossa. Jos joku vielä väittää, ettei siitä ole esteponiksi, saa syödä ne sanansa!

2 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ja kivoja esteitä rakensitte! Myös noi sun ottamat mekkokuvat on ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, noista esteistä tuli kyllä meidänkin mielestä ihan hauskoja!:)

      Poista