lauantai 9. syyskuuta 2017

Eipä se koskaan täydellistä ole

..se ratsastus nimittäin.

Molemmat kuvat tb huhtikuulle, (c) Heidi!
Motivaatio kirjoittamiseen on mitä on, päivittäiset uskonnon ja filosofian tuntikuulustelut ja niihin lukeminen ottavat enemmän aikaa, kuin laki sallii.. Mutta arviolta kymmenes kerta sanoi toden, ja Elli vihdoin sunnuntaina pääsi liittymään talliseurueeseen! Oona lähti myös matkaan mukaan miuta koutsaamaan, Elli tosiaan pääsi kameroiden taakse. Oona ei ehtinyt lähettää miulle kuvia (videot mun kamerassa, kuvat Oonan) ennen reissuun lähtöään, joten tämä postaus mennään muutamalla vanhalla kuvalla, mutta nykyaikaisilla videoilla. 

Mulle ei ponin hoidossa jäänyt muuta roolia kuin satulointi, tyttöjen laittaessa heppaa laitoin itse jo mysliveden liukenemaan valmiiksi, että sitä pystyisin sitten ratsastuksen jälkeen ponille tarjoamaan. Satulavalintaa tuskin tarvitsee edes mainita.;)

Oltaisiin muuten menty alkukäynnit rantatiellä, mutta koska juuri meidän suunnatessa ulos alkoi sataa, siirryttiinkin maneesiin. Pyörittiin maneesissa vähän miten sattui, muutama puomikin sinne keskelle maneesia tuli. Ponin kanssa kävelyjen jälkeen myös ravailtiin muutamat kierrokset molempiin suuntiin pitkällä ohjalla, minkä jälkeen Oona käskikin miut katsomonpäätyyn ympyrälle.

Tehtävänä oli pysäytyksiä, peruutuksia, asettelua ja taivuttelua sisään ja ulos, takaosan väistätystä.. Kaikenlaista, millä sain ponin kuulolle. Pysähdykset olivatkin meille pieni ongelma, kun poni ei malttanut seisoa, vaan lähti väistämään milloin mihinkin suuntaan. Muutamat kerrat vähän taisteltiin, mutta kun poni sai kehuja pelkästä seisomisesta, malttoi tamma odottaa. Peruutuksia saatiin muutamat aikaan Oonan avulla, Pokkiksen kanssa ei olla peruutuksia paljoa edes tehty (vaikka on itseasiassa monella kerralla pitänyt, aina oon unohtanut), joten niitäkin treenaillaan jatkossa. Kaikin puolin oikea kierros oli meille helpompi, mutta ihan ok fiilis jäi kummastakin suunnasta.

Jatkettiin siirtymillä niin, että toinen pitkä sivu töltissä, toinen ravissa, päädyt käynnissä asetuksella sisään tai ulos. Töltissä lähdinkin hakemaan istuntaa ihan uudestaan siihen, mitä Aira oli neuvonut ja lopulta siihen päästiinkin. Oona pääsikin muistuttelemaan miuta käden rentoudesta, ja ponissa oli kyllä huomattavissa ihan selkeä ero, kun käsi oli rentona. Ravissa miun piti hetki tapella oman könötykseni kanssa, mutta Pokkis liikkui ihan kivasti.


Pidettiin pieni käyntitauko, minkä jälkeen sain tietää niiden maneesin keskelle roudattujen puomien idean. Tultiin vähän niin kuin kahdeksikkoa, puomien väliin suoristus. Alkuun toinen puoli töltissä ja toinen ravissa, mutta lopuksi lisättiin hommaan vähän laukkaakin. Ravissa innostuinkin menemään harjoitusravia ja yritettiin kitkeä miun käden heilumista pois, minkä jälkeen ongelmaksi muodostuikin sisäohja. Ja kun kädet ja ohjat olivat hyvin, heilui jalka.. Eipä se ratsastus koskaan ole täydellistä, mutta nyt jo parempaan päin. Pokkis liikkui ravissa ihan ookoosti, alkuun oli käynnistä raviin siirtymissä vähän haastetta, kun olin löytänyt vatsalihakseni liiankin hyvin - tölttiaskeleitahan sinne väliin tuli. Töltissä Pokkis oli pätkittäin ihan kiva, osasin itse jo paremmin istua ja pitää käden rentona.

Laukkaa otettiin vain siihen oikealle puoliskolle, kun vasen laukka ei tällä kertaa ottanut noustakseen. Nostot olivat vaihtelevasti ihan hyviä ja aika sekalaisesti laukkaa nostin töltistä ja käynnistä, pysähdyksestäkin kerran kokeiltiin. Vasenta laukkaa koitettiin saada lopuksi uralla nousemaan, mutta ei se sieltä ottanut noustakseen. Ehkä ensi kerralla sitten! Pitäisi kyllä koittaa keskittyä pitämään tuo jalka paremmin paikallaan ja käsi rentona myös laukassa, näköjään siirtyivät nuo ongelmat sitten tuonne laukkaan, kun ne on tajuttu sieltä töltistä korjata..

Tämän jälkeen Elli pääsikin hetkeksi ponin kyytiin. Meno näytti kyllä ihan tosi hyvältä, vielä noin vähemmän issikoita ratsastanut kuski, ja sai Pokkikselta ihan ok tölttiäkin!

Loppuverkkoihin kiipesin itse vielä takaisin kyytiin, ravailtiin molempiin suuntiin erilaisilla kiemuroilla, ohjat enemmän ja vähemmän tuntumalla. Loppukäynneille lähdettiin rantatielle, ja sieltä palattuamme saatiinkin kolmestaan poni nopeasti ulosvientikuntoon. Mulle jäi kyllä ihan super hyvä fiilis!

Video onkin sitten tältä kertaa aika kaunistelematon, enkä mitään järkyttävimpiä käsien heilumisia tai sisäohjan löysyyksiä leikannut pois. Poni tuon kielensä kanssa leikkii aika paljon muutenkin, oli kuski kyydissä tai ei, eli se ei mun ratsastuksesta johtunut ja jäikin pois, kun kiristettiin liian löysäksi jäänyttä turparemmiä.


Keskiviikkona olin pitkästä aikaa tunnilla maastoilemassa, nyt tulevana keskiviikkona oon myös menossa! Ratsutoiveenakin joku muu kuin Pokkis, vaikka kyllä mä varmaan jossain vaiheessa taas Punkeronkin kanssa käyn tunnilla pyörähtämässä. Todennäköisesti kuvaajakin saadaan matkaan, joten tiivistelen nuo molemmat tunnit sitten samaan postaukseen, maastosta kun en oikein kunnon pituista postausta saa aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti