tiistai 19. syyskuuta 2017

Kahden tunnin paluu tuntiratsastajaksi

vanha kuva Kunstista
Viimeisimpinä kahtena keskiviikkona oon käynyt keskiviikkoporukan tunnilla ratsastamassa. Kavereiden kesken siis reissussa olevaa Oonaa tuuraamassa, mutta eipä mun ratsastuksilla ja Oonan poissaololla mitään yhteyttä ole. Silti nyt Oonan palattua palailen itse kameran taakse.

6.9 käytiin maastossa. Mä toivoin vähän Pokkista reippaampaa ratsua ja sain Kúnstin. Oli ihanaa päästä palaamaan pitkästä aikaa luottomaastomopon kyytiin! Itse asiassa mun ratsuna olisi ollut Eydis, jos sitä ei oltaisi hierottu, mutta Kúnst kelpasi kyllä myös oikein hyvin.

Meidän piti Venlan kanssa kahdestaan laittaa kolme heppaa, ja ihan hyvin selvittiin pienestä kiireestä huolimatta. Itse tosin kaikessa satulasekavuudessa laitoin Kúnstille vahingossa Idealin, mutta kyllä silläkin yhdestä maastosta selvittiin.

Mikään vauhtimaastohan tuo ei ollut. Venlan kanssa lähdettiin ulos odottelemaan ja jätettiin vielä Ofelia talliin, myö kun ei kolmen varustetun hevosen kanssa oltaisi niistä ovista päästy mitenkään. Siinä noustiin jo kyytiin ja odoteltiin, että taluttajaporukka saisi omat varusteet päälle. Odotellessa käveltiin siinä pihassa ja lopulta lähdettiin järjestäytymään Roosan ja Ofelian perään. Miun edellä oli Heidi Fleygurilla, takana Venla Pokkiksella. 

Mä taisin körötellä koko maaston aika pitkillä ohjilla. Töltti-/ravipätkillä annoin hepan itse päättää askellajin, välillä olin itse vähän pihalla, että onko nyt töltti vai ravi, mutta joka kerralla sain kuitekin lopulta askellajista kiinni. Ei menty laukkasuoralle, vaan käännyttiin sinne eräälle talolle, ja sieltä sitten metsää pitkin käveltiin ja laskeuduttiin mörkömetsään. Siinä tölttäiltiin/ravailtiin, mutkamäkeen päästiin ottamaan laukkaa.

Kúnstipunstilta meinasi loppua kunto kesken tuon laukkapätkän, ja vaikka Ofelian ja Fleygurin hännät katosivatkin mutkan taakse, ei Pokkis silti saavuttanut Kúnstin häntää. Ihana heppa, oikein spurttasi miun pohkeista! Ylhäällä hidastettiin ja käveltiin pieni pätkä, minkä jälkeen töltättiin loppuosa siitä metsätiestä. Jalkapallokentän luona käveltiin, mistä jatkettiin yhteen jyrkempään ylämäkeen.

Otettiin pieni pätkä laukkaa sen mäen loppupuolella, mistä jatkettiin töltissä. Mä onnistuin hienosti saamaan kuusenoksan silmääni, kun käännyin sanomaan jotain Venlalle. Takaisin kääntyessä tuli sitten päin näköä. Loppumaasto aika pitkälti käveltiin läpi yhden polun. Talon ohitettuamme otettiin vielä tölttiä, mutta siitä käveltiin loppumatka tallille.

Eydiskuvat (c) Jenni!
13.9 sain toiveestani ratsuksi Eydiksen. Laitettiin taas Venlan kanssa tuon tunnin hepat valmiiksi, mie Eydiksen ja Venla Pokkiksen. Tällä kertaa noin päin, oli kieltämättä vähän outoa..:D Maneesille lähdettiin ehkä vähän liian aikaisin, mutta kivasti aika meni siinä pihalla odotellessa.

Eydis oli aika malttamaton kaarrossa. Neiti oli tepastelemassa eteenpäin heti, kun pääsin itse ponin viereen niin, että olisin voinut kiristää satulavyötä. Sen verran sain sitä kireämmälle, ettei satula keikkaa kyytiin kiivetessä, loput kiristelyt jätinkin Roosan hommaksi.

Alkukäynneillä Eydis ehti jo nähdä mörön peilipäädyn katsomonkulmassa, ja ottikin ihan pienen suhahduksen eteenpäin. Tamma oli niin hauskan tuntuinen pitkästä aikaa tikittävän käyntinsä kanssa. Mulla oli jotenkin itselläni tosi jumbo olo ponin kyydissä, jälleen Pokkikseen tottuneena. Kiva oli kuitenkin ponin kyytiin kiivetä!

Kävelyjen jälkeen otettiin ohjia tuntumalle ja ruvettiin tulemaan peilipäädystä väistöjä, käynnissä siis. Eydiksen kanssa väistöt olivatkin aavistuksen helpompia, kuin Punkeron kanssa. Tamma astui ristiin ihan kivasti, välillä toinen lapa ei vaan kestänyt hallussa ja poni asettui liikaa. Muutamien toistojen jälkeen aloin saamaan lapoja ja asetusta haltuun, milloin sujuikin ihan kivasti! Toiseen suuntaan pakka pääsi taas alkuun leviämään, mutta sieltä se myös kasailtiin ja ok pätkä saatiin.


Töltissä otettiin toinen jalustin kaulalle ja ruvettiin tekemään paljon voltteja. Eydiksen kanssa aloinkin heti kiinnittää huomiota siihen töltin laatuun, mitä yritin parannella ympyröillä takaosan väistätyksen avulla. Itse asiassa yhtäkään ympyrää ei taidettu tehdä ilman väistätyspätkiä, mutta sieltä poni tuli vähän paremmaksi. Toiset taisivat ottaa raviakin tähän, mutta itse jatkoin Eydiksen kanssa töltissä, tamma kun ei ravia paljoa ratsastajan kanssa tarjoile. Touhuiltiin ponin kanssa edelleen ympyröillä ja väistätyksillä, lisättiin muutamat temponmuuttelut matkaan mukaan. Eteen ainakin ihan ongelmitta!

Roosa olikin keksinyt meille aivan loistavan laukkatehtävän, mikä ei meillä onnistunut oikein yhtään.. Tultiin tavallaan koko maneesin kokoista kahdeksikkoa ja tehtävä aloitettiin yksitellen C-päädystä. Töltättiin puolikas ympyrä, keskeltä vaihdettiin toiselle ympyrälle ja nostettiin laukka, se ympyrä laukattiin loppuun ja vanhalle ympyrälle palatessa takaisin tölttiin. Töltti meillä Eydiksen kanssa sujui tässä vaiheessa jo aika hyvin, sain oikean lavan kunnolla haltuun ja koko askellajissa alkoi tuntua ihan selkeää muutosta. Laukannostot menivät vähän pitkäksi ja pätkittäin mentiin vähän reippaammin, mutta lopulta se laukka sieltä saatiin. Tultiin tätä myös nonstop meiningillä niin, että oltiin kaikki samaan aikaan kahdeksikolla, laukkaympyrälle sai mennä, kun tilaa oli. Viihdyin Eydiksen kanssa siinä tölttipuolella paremmin, missä tuli tosi kivaa pätkää! Laukkakin sujui vähän niin ja näin, laukkaa kuitenkin saatiin. Ainakin sain töltin hyvin kiinni laukan jälkeen.


Otettiin vielä kaikki samaan aikaan laukkaa oikeaan kierrokseen uralla. Tässä vaiheessa alkoi meilläkin laukat sujua, ja uralla uskalsin käskeä enemmän eteen, milloin laukan tahti parani. Saatiinkin hyviä pätkiä laukassa tuossa vaiheessa ja hidasteltiin töltin kautta käyntiin.

Loppukäynnit talutettiin maasta, tallin puolelle siirryttyämme hoitelin Eydiksen pois ja huuhtelin pesarissa. Osasin jopa vielä laittaa ötökkäloimen ponin päälle, on pikkasen aikaa siitä, kun niitä oon viimeksi laitellut. Tuskimpa tuo taito mihinkään katoaa, niitä on kyllä tullut sen verran laitettua..:D

Blogi laahaa taas pahasti jäljessä, pahoittelut! Koulu ottaa oman aikansa ja jäljelle jäävä aika tuppaa menemään muuhun kuin blogiin. Yritän kuitenkin mun ratsastelut tänne parhaani mukaan päivitellä ja viimeisen kahden sunnuntain ratsastelutkin yritän saada vielä tällä viikolla julki!

4 kommenttia:

  1. Kuvailitpa hauskasti teidän maastoretkeä! Mörkömetsä ja mutkamäki saivat oikein hymyn huulille :D
    Todella kivasti kirjoitettu postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kiva kuulla positiivista palautetta tuosta maasto-osiosta, se kun ei ole kaikkia ja itseänikään välillä oikein miellyttänyt.. Mörkömetsä ja mutkamäki kulkevat ihan normisanastossa tallin maastoreiteistä puhuttaessa, saattaa kieltämättä kuulostaa hauskalta ulkopuoliselle.:D

      Poista