lauantai 28. lokakuuta 2017

Kuuliainen lehmäponi

kuvat (c) Siru
Sunnuntaina mun ensimmäisenä ratsuna toimi tosiaan Frami, mistä lisää edellisessä postauksessa! Framin liikutuksen jälkeen suuntasin tammatarhaan Pokkista hakemaan. Punkeron puunauksessa kestikin astetta kauemmin, onneksi ponissa on vain muutama valkoinen kohta.. Osanotot kaikille vaalean hevosen omistaville näinä kura-aikoina! Eipä siitä puhdasta missään vaiheessa tullut, yllättävää. Sanni otti Prinsin samaan aikaan, ja kun lopulta saatiin hepat valmiiksi, lähdettiin maneesia kohti.

Siru laitteli meille muutaman puomin, mitä ravijutuissa hyödynnettiin. Käynnissä aloin kuitenkin tekemään vähän väistöjä ja etuosakäännöksiä. Nuo sujuvatkin Pokkiksen kanssa nykyään aika kivasti! Pari vuotta taaksepäin leiriltä muistan, kun etuosakäännökset eivät sujuneet ollenkaan, mutta nyt poni oikein nätisti nekin suoritti.


Jatkettiin töltissä. Innostuin tekemään töltti-pysähdys-töltti -siirtymät päädyissä, pitkillä sivuilla parhaani mukaan yritin lisätä tölttiä. Pysähdykset alkoivat sujua hetken touhuilun jälkeen, ja menoa vielä helpotti, kun Siru mulle hoki, että pysähdyksessäkin ne pohkeet täytyy pitää kiinni.

Ravissa tulin muutamaan kertaan maapuomit, mitkä myöhemmin korotettiin samalla tavalla, kuin edelliskerralla. Vähän oli ongelmaa välin kanssa, mutta Siru korjasi sen meille nopeasti paremmaksi. Puomit tultiin pariin kertaan kummastakin suunnasta ja niiden ohella tein muutamat ympyrät ja voltit toisella pitkällä sivulla. Pidettiin pieni käyntitauko, kun Siru korotteli puomit toisista päistä.


Korotettujen puomien kanssa samaan tehtävään otin myös laukat. Tällä kertaa aika yksinkertaisesti mentiin, puomit ravissa, päädystä laukka, toinen pitkä sivu laukassa, ja A-päädyssä siirtymä raviin. Puomeille päästiin suurimmaksi osaksi ihan hyvin, laukannostotkin sujuivat oikeaan kierrokseen oikein nätisti ja hyviä nostoja tuli! Vasenta laukkaakin saatiin parit ihan kivat pätkät!

Miun otettua laukat pääsi Sirukin ponin kyytiin! Hän saikin hoitaa loppuverkkailun, mie parhaani mukaan neuvoin hepan asetusten kanssa ja räpsin vähän kuvia. Hyvältä näytti, kuulema Pokkis yllätti positiivisesti!

Omasta ratsastuksesta vielä sen verran, että yllättävän kiltisti ja kuuliaisesti Pokkis teki kaiken etuosakäännöksistä vasempaan laukkaan. Tosi hyvä fiilis jäi, poni oli jälleen ihan super!

Loppuun käytiin rantatiellä kävelemässä. Mulle tulikin vähän kiire ponin hoitaessa, ja ennätysvauhdissa, silti huolellisesti, onnistuin hoitamaan Pokkiksen pois! Huomenna jatketaankin Viivin silmän alla! Myös Framin kanssa käyn kävelemässä, vielä en ole tarkempia suunnitelmia tehnyt tuon ikijunnun kanssa touhuiluille.


Ihmeen tiivistetty ratsastuspostaus näin minun käsialalla, faktana se, etten oikeastaan muista paljoa sunnuntain ratsastukselta. Koko loma oli osaltani aika täynnä menoja, enkä tätä siksi ehtinyt aiemmin kirjoittelemaankaan. Maanantaina olisikin sitten aika palata koulun penkille, heti tiistaina jo isomman projektin kanssa luokan eteen.. Onneksi ei ole enää kauaa jouluun!

Miten teidän syyslomat sujuivat?

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Uusi issikkakaveri

Ihan väärään tarhaankin päädyin, onneksi Pokkis ei nähnyt.. (c) Oona
Sunnuntaina 22.10 mulle napsahti Pokkiksen ratsastuksen lisäksi myös Framin liikutus. Tai no, ei se oikeastaan mulle napsahtanut, vaan tarjouduin liikuttamaan ruunan, koska olin tallille kuitenkin menossa. Tällä kertaa suuntasinkin tallille Sirulta, missä mä olin yöni viettänyt. Sirun ja Sannin kanssa tosiaan suoritettiin tämän kerran talleilut. Pokkiksen ratsastuksesta kirjoittelen postausta heti kun ehdin!

Mun päivän ensimmäiseksi ratsuksi pääsi tarhan perimmäisessä nurkassa iltapäiväänsä viettänyt Frami. Mä en ole montaa kertaa koko herraa maininnut blogissa, joten pieni tietoisku heppasesta voisi olla tarpeen. Frami on siis oikealta nimeltään Frami frá Kuuma, ja hän on yhdeksänvuotias issikkaruuna. Tarpeen mukaan autan Framin liikutuksessa sitä kävelyttämällä.

Pääsinkin heti tallireissun alkuun siis tarpomaan tarhan perimmäiseen nurkkaan ratsua hakemaan, muutaman kerran meinasin mutaiseen ja liukkaaseen maahan kaatuakin.. Selvisin kuitenkin hepan luokse ja sieltä pois kaatumatta! Saatiin ihan tosi nopeasti hepat kuntoon (Sanni ja siskonsa menivät siis Veigan ja Arskan samalla) ja suunnattiin maneesiin.

(c) Siru, kunnes toisin mainitaan!
Maneesiin päästyämme kannoin muutamat puomit keskemmälle ja selästä käsin käveltiin jonkin aikaa pitkin ohjin. Frami tuntui kaikin puolin niin erilaiselta kuin Pokkis, mikä aina omalla tasollaan onnistuu tämän kuskin hämmentämään, kuten tälläkin kertaa. Siitä hämmennyksestä päästiin kuitenkin nopeasti yli ja aloin keräilemään ohjia tuntumalle.

En ollut suunnitellut tuolle kävelytykselle muuta kuin puomeja, joten aika sekalaisesti kaikenlaisia koulukiemuroita tehtiin. Jarrujen kanssa oli vähän hiomista, ja Frami välillä kyselikin, että onko pakko pysähtyä. Ei ehkä mikään onnistunein ratsastus pysähdysten kohdalla, mutta annettakoon anteeksi tällä kertaa, kun ensimmäistä kertaa kyydissä olin. Pohkeenväistöt ruuna kuitenkin suoritti kivasti ja kuuliaisesti! Muutaman kerran keskusteltiin, että väistetäänkö vai ei, mutta muuten poni suoritti oikein kivasti.


Puomit sujuivat vähän vaihtelevalla menestyksellä, muttei me niitä kertaakaan pahemmin alas kiskottu. Niitä tultiin molempiin suuntiin silloin tällöin muiden kiemuroiden ohessa.

Huomaa kyllä, että mä olin tosi hukassa Framin kyydissä. Heppa asettui tosi helposti ihan liikaa kuskin unohtaessa ulkoavut. Onneksi ne sieltä mieleen muistuivatkin! Lopuksi lähdettiin vielä pihalle kävelemään. Me Framin kanssa tosin jätettiin viimeinen maneesin ympäri kierto välistä, kun heppa ei tuon ratsastuksen seurauksena ollenkaan puuskuttanut.

En tuolla kerralla itse vielä paljoa osannut vaatia kummempia, jatkossa helpottuu, kun pääsin jo perille, miten heppa toimii! Tosi helposti Frami tuppasi valahtamaan kuolaimen alle, mutta muuten liikkui kyllä tosi kivasti ja hyvä fiilis jäi!

(c) Oona
Maanantaina 23.10 suuntasin tallille kuvaamaan Oonan porukan estekurssia. Samalla olin tarjoutunut liikuttamaan Framin, joten tallille lähdettiin vähän tarkoitettua aikaisemmin, että ehtisin Framin kävelyttää ennen kurssia. Puolen kymmenen maissa olinkin jo nappaamassa pikkuissikan pihatosta, ja varttia vaille kymmenen suunnattiin maneesiin. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä kentällä, mutta kurssin pitäjä oli ehtinyt tuoda hevosensa siihen tarhaamaan, joten maneesiin suunnattiin.

Ehdittiinkin siinä puhua kurssittajan kanssa, ja hänkin sanoi, että kyllä mä siinä ehtisin ratsastaa ihan hyvin. Tällä kertaa jätin satulan matkasta, aika epätodennäköisenä pidin, että tuon leveäselkäisen nallukan kyydistä tipahtaisin. Kaikkihan toki on aina mahdollista, mutta tällä kertaa kyydissä kestin!

Frami oli vähän hämmentynyt, kun estekurssin pitäjä tuli jo nostelemaan tolppia ja puomeja sivukatsomosta pois. Silti heppa keskittyi kivasti mun pyyntöihin ja käskyihin. Alkuun käveltiin ihan jonkun aikaa pitkällä ohjalla, ja jossain kohtaa aloin tekemään vähän pysähdyksiä. Oli muuten ilman satulaa astetta helpompaa, kuin satulan kanssa! Pääsin vaikuttamaan poniin paljon paremmin, muistin pitää pohkeet kiinni, ja saatiin edellispäivää parempia pysähdyksiä.

loput kuvat (c) Siru
Innostuin taas tekemään väistöjä. Nekin sujuivat kivasti, muutamaa "onks pakko?" -tilannetta lukuun ottamatta, jolloin omat avut jäivät ehkä hieman epäselviksi, ja heppa pisti liinat kiinni. Siitä otettiin kuitenkin suoran käyntipätkän jälkeen muutama väistöaskel, ja paljon kehuja Framille. Saatiinkin ihan superkivoja väistöpätkiä, parempia kuin edellisenä päivänä!

Väistöjen kanssa touhuaminen vaikeutui hieman siinä vaiheessa, kun Oona ja Heidi alkoivat auttaa estejuttujen kanssa, ja meidän reiteille tuli vähän mutkia. Oltiin kuitenkin saatu ihan hyviä väistöpätkiä, joten siirryinkin tekemään paljon kaarevia uria puomien ja tolppien ympäri, välillä myös puomien yli. Koko kurssiporukan ollessa kasassa siirtyivät he ihanina maneesin yläkertaan teoriaosuutta aloittamaan, ja tulivat vasta sen jälkeen kasaamaan radan, jotta mä mahtuisin ratsastamaan paremmin.

Muutamaan kertaan käveltiin yksittäisten puomien yli. Frami asteli niistä yli oikein kivasti ja nätisti, pariin kerran tosin kolistellen. Ne annettakoon anteeksi, koska nättejä ylityksiäkin tuli! Kurssiporukka tuli jossakin kohtaa kasailemaan rataa loppuun, milloin aloin kiertelemään esteitä, missä saatiin lisää asetusta ja taivutusta sisään ja ulos, mutta myös suoraa pätkää. Suoristusten kanssa oli alkuun hieman ongelmia, mutta nekin alkoivat sujua. Ulkoavut olivat tällä kertaa itsellänikin hallussa, joten meno sujui jo vähän paremmin kaikin puolin.

kehuhetki menossa
Lopuksi lähdettiin vielä rantatielle kävelemään. Ajattelin ensin, että käyn kiertämässä yhden ylämäkipolun, mutta se jäikin toiselle liikutuskerralle. Mun piti kuitenkin ehtiä venytellä ja hieroa heppa ennen estekurssin alkua, joten käytiin Framin kanssa rannassa kääntymässä.

Vanhan tallin puolelle en mahtunut hoitamaan heppaa pois kurssilaisten valloittaessa tallin, joten iskin Framin uuden tallin puolelle pihaton "käytävään", kahden karsinan väliin. Heppa oli siinäkin tosi nätisti paikallaan ja nautti hieronnasta. Venyttelin vielä jokaisen jalan ja tehtiin porkkanavenytykset molemmille kyljille ja alas. Siitä olikin helppoa palautella ruuna pihattoon, ja itse suuntasin kameran kera maneesiin!

Hyvä fiilis heppasesta jäi molemmilta kerroilta, hauska tapaus on kyllä kyseessä! Maanantain ratsastuksella heppa malttoikin ottaa hyvin pidempää askelta, kun välillä jää tikittämään ja kokoamaan itseään liikaa. On kyllä kivaa päästä vähän Pokkiksesta erilaisenkin kaverin kyytiin, vaikka Pokkis on nyt ja aina se ykkönen.


Huh, sainpas kahdesta kävelytysratsastuksesta pitkän postauksen aikaan! Framia tosiaan liikuttelen aina tarvittaessa, joten Frami saa paikkansa blogista niin pitkäksi aikaa, kun ruuna osa mun heppailuita on. Kiinnostaako teitä postaukset Framistakin? Sen verran hauska heppakaveri on kyseessä, että siitä ihan mielelläni Pokkiksen ohella kirjoittelen. Jatkossa tuskin tosin näin pitkiä postauksia kävelytyksestä tulee, tähän nyt vaan yritin parhaani mukaan molemmat liikutukset mahduttaa!

torstai 19. lokakuuta 2017

Intoa puomeista

kaikki postauksen materiaalit (c) Heidi!
Sunnuntaina vietettiin kunnon tallipäivää Heidin ja Jennin kanssa, joten suuntasin tallille jo aamusta, kymmeneksi. Olin tytöille luvannut, että voin kuvata heidän palkkaratsastuksen, minkä seurauksena päädyinkin jäädyttämään itseni maneesin nurkissa. Ei sillä, että kuvat olisivat taaskaan onnistuneet, viime aikoina ei ole ihan niitä minun kuvauspäiviä ollut..

Tyttöjen hoidellessa ratsujaan pois, lähdin itse hakemaan Pokkiksen ja sitä puunailin siihen asti, että Heidi sai Eydiksen tarhaan. Suunnattiin kuivurinmäeltä pienen matkan päähän yhdelle maastotielle ottamaan vähän kuvia, mitä jo edellispostauksessa olikin esillä. Ja sillä reissulla tosiaan tulivat vastaan kaiken maailman hirvimiehet autoineen. Ne tosin pysähtyivät risteykseen sanomaan meille, että aloittaisivat ajon jostain kauempaa, mutta että voitaisiin siinä maastopätkän alussa olla. 

Tallin kautta koukattiin Pokkikselle satula ja turparemmi matkaan mukaan Heidin toimesta sillä aikaa, kun itse suoritin vaatteiden vaihtoa. Jenni olikin jo maneesissa Framin kanssa, ja laitellut muutamia puomeja sinne. Niitä myökin innostuttiin Pokkiksen kanssa hyödyntelemään.


Pokkis oli saanut jo aika hyvin kävellä siinä kuvaustuokion aikana, joten selästä kävelin muutaman kierroksen, minkä jälkeen siirryinkin jo keventelemään ravissa. Muutamia ympyröitä tein molempiin suuntiin, enkä tällä kertaa vaatinut ponilta niin paljoa. Pokkis oli aiemmin viikolla vähän yskinyt, joten sillä varjollakin vähän ponia tunnustellen ja varovaisemmin ratsastin. Ponilla oli ollut tiistaista asti vapaata, ja kieltämättä tamma tuntuikin aika tahmealta aluksi. Kivasti se kuitenkin vertyi ja innostui puomeista, eikä meidän ensimmäisten puomien ylitysten jälkeen ollut oikeastaan mitään ongelmia.

Pokkis suoriutui ravipuomeista hienosti, joten innostuttiin tulemaan niitä vielä toisista päistä korotettuina. Mä itse vielä totesin, että me niin jyrätään nuo kaikki, mutta poni pääsikin yllättämään! Kerran taidettiin muutamat puomit romautella alas, mutta muuten sujui ihan tosi kivasti ja poni tajusi niitä jalkojansakin nostella!

Tässä välissä mä sain ihan loistoidean, ja päädyin menemään astetta lyhyemmillä jalustimilla hetken aikaa. Voin todeta, että oli muuten huono idea. Mun ihanat ja rakkaat polvet eivät oikein nauttineet asiasta, ja kipeytyivät siitä aika kivasti.. Poni saikin taas astetta rennomman hetken, kun heitin ohjat pidemmäksi ja köröttelin kevyessä istunnassa muutaman kierroksen menemään. Höntsäilylle tämä kerta olikin varattu, joten eipä tuosta mitään haittaa ollut.

Tämä kuva tosiaan siltä lyhyempien jalustinten tuokiolta, kun innostuin vielä istumaankin niillä ravissa. Ei ollut hyvä idea, en enää ikinä uudestaan.
Tässä onkin sitten kaikki pielessä meidän menossa, ihan laukasta lähtien. Vasenta laukkaa ei millään löytynyt, näköjään mulla on pohje hyvin paikallaan ja ohjatkin kädessä.:)
Pidettiin käyntitaukoja aika paljon pitkin ratsastusta, ja tuon ravailutuokion jälkeen annoinkin ponin kävellä säädellen itse jalustimet takaisin normaaleiksi. Innostuin tulemaan vielä laukassakin vähän puomeja! Toisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia, molemmat myös osittain korotettuina. Väliä ei missään vaiheessa mitattu, mutta sen totesin ihan hyväksi kerran sen ratsastettuani. Tulin ensin toisen pitkän sivun puomit ravissa, niiden jälkeen laukannosto, ja siitä laukkapuomeille. Pokkis vähän innostui! Välikin oli tosiaan ihan hyvä ja kolmella laukalla se selvitettiin. Tultiin muutaman kerran tuota oikeaan kierrokseen, ja vielä pari kertaa vasempaan. Vasenta laukkaa ei tosin tälläkään kerralla löytynyt..

Käytiin vielä kentällä ottamassa vähän ravia ja laukkaa syksyisten kuvien toivossa. Pohja oli ehkä vähän raskas monien sateiden johdosta, joten ei siinä paljoa menty. Muutaman kerran ravattiin ja laukattiin päädyn lätäköstä, ja hetken työstin ponia ympyröillä harjoitusravissa. Vähän sähellykseksi sekin tosin meni, joten lopulta päädyin ravaamaan vielä muutaman kierroksen kevyessä istunnasta, jonka jälkeen lähdettiin loppukäynneiksi kiertämään maneesia.

Tuo istunta tarvitsee kyllä kohta jo apua, ihan kamala könö.. Aika lyhyt jalustin mulla tosin tässäkin kevyemmän laukkailun takia, joten ehkä silläkin osavaikutuksensa.

Tallin puolella Heidi pääsi juottamaan ponin miun napatessa varusteet pois. Loimeakin kävin metsästämässä ja pienten vaikeuksien kautta sen lopulta löysin. Jenni putsaili Pokkiksen varusteet, ja kun saatiin poni pihalle, siirryttiin me tuvan puolelle eväidemme kera. Siellä se meno sitten menikin vähän nauramiseksi..:D

Oli kyllä ihan tosi kiva päivä! Ensi viikollekin mulla on jo talleilupläänejä luvassa yllättävän paljon, kun syysloma vihdoin alkaa! Lauantaina olenkin jo menossa Sirun mukaan Kopinsalmeen pitkästä aikaa, ja sunnuntaina talleillaan Marjakkiporukalla (minä, Siru ja Sanni) pitkästä aikaa. Maanantaina ja keskiviikkona mulla on näillä näkymin kuvausjuttuja Päivölässä, ja Oonankin kanssa oli puhetta, että syyslomalla voitaisiin käydä maastossa. Ja sunnuntaina talleilen sitten taas ihan normaalisti.

Tuota videota katsellessa tuli kyllä fiilis, että voisin vaikka opetella ratsastamaan ja pitämään sisäohjan kädessä.. Ehkä välillä tuppaa taas ylikevennyskin puskemaan esiin, pitää koittaa korjata tilanne ennen, kuin siitä tulee taas ongelma.. 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Väriloiston keskellä

𝗑  Every lovestory is beautiful but ours is my favorite. 𝗑


𝗑  Wherever you go, whatever you do, I will be right here waiting for you. Whatever it takes, or how my heart breaks, I will be right here waiting for you. 𝗑 


𝗑  The best and most beautiful things in this world cannot be seen or even heard, but must be felt with the heart. 𝗑 


𝗑  The heart wants what it wants. There's no logic to these things. You meet someone and you fall in love and that's it. 𝗑


𝗑  I realized I was thinking of you, and I began to wonder how long you'd been on my mind. Then it occurred to me: Since I met you, you've never left. 𝗑 


𝗑  Love is like war: easy to begin but very hard to stop. 𝗑

Kaikki postauksen kuvat (c) Heidi, kiitos! 
Ensimmäisessä kuvassa käveltiin tien laitaa, koska oltaisiin upottu ojan viereiseen polkuun. Mä ehdin tosin sen jo melkein aiemmin tehdä toista lätäkköä väistäessäni - eihän kuvausreissulle voinut laittaa kumppareita jalkaan. Tuolle reissulle sattuivatkin kaiken maailman lintuparvet, ja hirvimiehet autoineen (oli ne itse asiassa ihan kivoja, kun pysähtyivät meille juttelemaankin), mutta Pokkis oli tosi nätisti, edukseen esiintyen. Toivon vaan, että näistä kuvista välittyy se fiilis, mikä mulla ponin kanssa on. 

Mikä kuvista oli sun lemppari?

lauantai 14. lokakuuta 2017

Neljä kivaa heppamuistoa

...menneeltä kesältä.



Mun kesään heppailuja mahtui edelliskesää vähemmän, mutta silti ihan kiva määrä. Tällä kertaa ajattelin koota neljä kivaa heppamuistoa viime kesältä yhteen postauksen. Aluksi pidin valintaa ihan helppona tehtävänä, mutta faktahan on, ettei valita todellakaan ollut helppo. Monet talleilut jäivät tästä ulkopuolelle, joten pitää muistaa, että jokainen tallikerta oli kiva, mutta tässä nyt tiivistettynä neljä erityisesti mieleen jäänyttä Päivöläkertaa! Numeron perässä myös linkki kyseisen tallireissun postaukseen!


ilme kohdallaan, (c) Heidi
..jos tuota voi edes tunniksi sanoa, koska itsenäisesti hypättiin. Mietittiin Sannin kanssa hyvissä ajoin, millaisia esteitä laitetaan, ja vaikkei heinäpaaliestettä aikaan saatu, tuli esteistä silti ihan kivoja. Tuo oli ehdottomasti paras hyppykerta mun ja Pokkiksen yhteisellä ajalla ikinä, huomaa kyllä myös ponin laukan parantuneen! Hienosti heppa hyppäsi kaikki pelottavatkin esteet ja tosi hyvin myös jaksoi, kun tuolle kerralle vähän enemmän hyppyjä tuli! Ei kannata väittää, ettei Pokkis ole esteponi, mun kanssa se ainakin on!


(c) Jenni
Aira Toivolan ratsastuspilates kuuluu ehdottomasti mun parhaisiin heppamuistoihin tältä menneeltä kesältä. Mun istunta todellakin tarvitsi apua, ja sitä se myös sai. Ja kyllä muuten tuntui seuraavana päivänä! Puolikuntoisena selviydyin itse yllättävän hyvin tunnista, eikä kuntokaan loppunut, vasta viimeisellä ravikierroksella meinasi yskä painaa päälle. Hyvin ovat Airan vinkit kestäneet mielessä, tammikuussa sitten uudestaan!


vieläkin tuppaa olemaan vaikeuksia omien suosikkien valinnassa! (c) Oona Pitkonen
 (c) Oona Pitkonen
 (c) Oona Pitkonen
Tämä melkein pääsi ykkösjutuksi koko kesältä, ja onkin oikeastaan jaetulla ykkössijalla, kuten minäkin olin tämän kuvausjutun suhteen (arvottiin sittenkin kaksi voittajaa siis). Ihan läpällä mä osallistuin Oona Pitkosen arvontaan Instagramissa, ja noh, mun reaktio voittoon oli myös sen mukainen. Olin vielä edellisenä päivänä jollekin mun kaverille sanonut vitsillä, että olisi niin kiva saada kunnon kuvia, mutta kun en tunne lähipiiristä ketään itseäni parempaa kuvaajaa, ja etten mä sitä arvontaa tule voittamaan. Näköjään kuitenkin voitin, ja edelleen ihailen noita kuvia niin paljon! En ole varmaan vieläkään hehkuttaa tarpeeksi, miten onnellinen näistä olen!


(c) Jenni tai Heidi
(c) Heidi
Kai sen voi vaan jotenkin todistaa, että ne rennolla meiningillä vietetyt pitkät tallipäivät hyvässä seurassa ovat ihan parhaita ikinä. Mun lemppariksi kesältä nousikin ihan normaali tallireissu kesäkuun alusta, jolloin Jenni ja Heidi liittyivät miun seuraan. 

Tuona päivänä ei edes tapahtunut mitään ihmeellistä. Me käytiin ottamassa ponista ja musta kuvia, mä ihan normaalisti ratsastin, eikä poni ollut mitenkään erityisen huono tai hyväkään, aika normaali. Suoritettiin vielä lisää kuvailuita laitsalla ja vietettiin pienimuotoista piknikiä omien eväidemme ja mun kaiuttimen kanssa kalliolla auringonpaisteessa. Mulle on jäänyt niin hyvin mieleen fiilikset tuolta päivältä, mä olin silloin vain niin onnellinen.

Haluaisitteko lisää tämän tyylisiä postauksia?
Mitkä ovat sun kesältä mieleenjääneimpiä juttuja?

ps. neljä siksi, koska tuntuu, että aina näissä on viisi tai kolme asiaa. Tällä kertaa viisi oli liikaa ja kolme liian vähän!;)

torstai 12. lokakuuta 2017

Poni osaa yllättää

Lontoon matkalta palattuani lähti arki rullaamaan aika normaalisti, lukuun ottamatta läpi viikon jatkunutta väsymystä. Muutamia vastoinkäymisiä tuli tosin heti reissun jälkeen ja viimeisen kahden viikon aikana olenkin kärsinyt kaksi kynsivallintulehdusta (toisen vielä siellä matkalla) ja toiseen söin antibiootit. Molempina keskiviikkoina kävin normaalisti kuvaamassa jatkoporukan tuntia, ja toisella kerralla Ofeliaa hakiessani onnistuin kaatumaan pihatossa. Siitä sitten vasen olkavarsi ja polvi olivatkin mukavan kipeät seuraavana päivänä! En tiedä, tuliko tuosta kaatumisesta nyt joku tapa, kun eilen onnistuin rönyämään hypätessäni märälle ruoholle.. Hyvin lähti tämäkin kuukausi käyntiin! Mitkään tapahtumista eivät kuitenkaan estänyt mua menemästä sunnuntaina tallille.

tällä kerralla miltä nää kuvat on, piti poni pitkän itsensä tuijottelutuokion (c) Krista
Viime ratsastuspostauksessa valittelin ponin tahmeaa laukkaa. Poni oli tasaisen hidas alkuun, mutta innostuessaan liikkui oikein kivasti. Kuvaajaa ei matkassa ollut, joten nämä kuvat aikaisemmin syksyllä otettuja.

Oona oli ehdottanut miulle tehtäväksi temponvaihteluita ja siirtymiä, joten niitä myös tehtiin, enemmän kuitenkin temponvaihteluita. Alkuun tein käynnissä kuitenkin ihan vähän väistöjäkin, ne ovat jotenkin sujahtaneet meidän "perus"verkkaan. Väistöt suoritettiinkin tällä kertaa useiden suunnanvaihtojen kanssa, tulin väistöt täyskaarron yhteydessä. Käynnissä myös säätelin askelen pituutta aika pitkälti istunnan avulla, ja ainakin käynti lyheni ihan kivasti!

Töltissä jatkettiin ensin nopeilla siirtymillä niin, että yhdestä kahteen kirjainväliä tölttiä ja saman verran käyntiä. Siirtymät sujuivat ihan kivasti tölttiin sekä käyntiin, ja jatkoinkin ratsastusta ihan vaan töltissä temponvaihteluilla ja ympyröillä. Ympyröillä sain ponin ihan hyvin asettumaan ja taipumaan, temponlisäyksetkin sujuivat kivasti ilman laukkaan tippumista! Eipä se töltin laatu ehkä mitään parasta ollut, mutta pääasia, ettei laukkaan tipahdettu. Hidastukset sujuivat myös ihan kivasti, mutta muutaman kerran hidastuksen jälkeen tipahdettiinkin käyntiin.


Tölttien jälkeen otettiin laukkaa. Laukassa keskityin myös temponmuutteluihin, pitkillä sivuilla ratsastin eteen ja päädyissä otin kiinni. Lisäykset eivät olleet mikään ongelma! Enemmin mä olinkin alusta lähtien huolissani niistä lyhyemmän laukan osioista (olipa taas jotenkin vaikeasti ilmaistu, anteeksi). Poni kuitenkin yllätti ja suoritti myös lyhennykset kivasti, ja silti eteni oikeasti ihan näppärästi lyhyemmässä laukassa. Kieltämättä pääsi poni yllättämään, ajattelin, ettei se noin hyvin suoriutuisi! Vasenta laukkaa hain vaan muutamat pätkät ja ihan ok pätkät saatiinkin. Joskus jää tuo vasen laukka tosi voimattomaksi, mutta tällä kertaa saatiin ihan hyvin etenevät pätkät.

Loppuun ravailin hetken kahdella isolla ympyrällä ympyrää vaihtaen, eli kahdeksikkona tätä tultiin. Siinä hain vielä asetuksia ja taivutuksia molempiin suuntiin, minkä jälkeen ravissa tehtiin vielä muutamat lisäykset lävistäjällä. Vähän poni lähti juoksemaan, mutta saatiin yksi ihan ok lisäys. Siitä jatkettiin vielä rennommin pidemmällä ohjalla molempiin suuntiin hetki ravia, mistä hidastelin käyntiin. Loppukäynneille lähdettiinkin ulos maneesia kiertämään, kun ei mua itseäni napannut yhtään maneesissa kävellä.

hyvin sujuu näköjään kuskilta sekä ponilta silmät kiinnikin meno
Tallin puolelle päästyämme heitin ensimmäistä kertaa tänä syksynä ponille kaulakappaleellisen loimen, minkä jälkeen vapautin Punkeron pihattoon. Samalla kävin vielä Roosan pyynnöstä laittamassa Fidlalle ötökkäloimen päälle sadeloimen, minkä jälkeen pääsinkin jo kohti kotia. Yllättävän nopeasti selvisin, vajaa kaksi tuntia mulla taisi talliosuuteen mennä!

Sunnuntailta saan vihdoin kuvia, koska pitkästä aikaa suoritan talleilut Jennin ja Heidin kanssa! Ehkä otetaan jotain syksyisiä kuvia ponin kanssa, jos saisin vaikka niiden avulla vihdoin blogin ulkoasunkin vaihtoon..

Miten teidän lokakuu on lähtenyt käyntiin?

perjantai 6. lokakuuta 2017

Kurkistus Lontoon reissuun

Viime viikon keskiviikosta sunnuntaihin otettiin pieni "irtiotto arjesta" suuntaamalla Lontooseen Ronjan sekä äitiemme kanssa. Talleilut multa jäi siis välistä, mutta mitä sitä nyt satunnaisesta yhdestä kerrasta. Ronjan kanssa kun molemmat lukiolaisia ollaan, oli pakko napata tuohon matkaan myös viikonloppu - koulusta ei oikein varaa ole olla pois, onneksi matka saatiin toisen jakson ensimmäiselle viikolle, eli paljoa ei menetetty.

Yritin saada tätä postausta vähän enemmän tiivistettyä siinä onnistumatta, kuviakin meinasi olla muutama liikaa.. Varautukaa siis liian pitkään postaukseen! Kuvat ovatkin tällä kertaa puhelinlaatuja ja muuten miun käsialaa, paitsi ne, missä itse olen ovat (c) Ronja! Noiden kollaasien kanssa mulla oli enemmän ja vähemmän ongelmia ja jouduin niiden toteutustapaa muuttamaan - luonnollisesti eivät ne enää vastaa omia odotuksiani, enkä saanut niitä saman leveytisinä hyvin asettumaan.. Ehkä nuo kuitenkin kelpaavat!

Jos kuvat vaikuttavat pieninä huonolaatuisille, kannattaa avata ne koko ruutuun!

Keskiviikko 27.9
tuo Harrodsin kuva ei liity ekaan päivään mitenkään, mutten tähän mitään muutakaan kuvaa löytänyt..
Aloitettiin reissu iskän kyydillä Lappeenrantaan junalle, junailtiin Tikkurilaan ja sieltä lentokentälle. Meillä oli taas ihan hyvin aikaa, kuten Ruotsin matkallakin. Turvatarkastuksen jälkeen suunnattiinkin Ronjan kanssa heti syömään Burger Kingiin. Tuntui, että aika hujahti vielä nopeammin kuin viimeksi. Kun oltiin syöty, ostettiin vielä vähän evästä matkaan ja suunnattiin passintarkastusten läpi portille. Portti oli muuten siellä kauimmaisten joukossa, en nauttinut. 

Vajaan kolmen tunnin lento hujahti odotettua nopeammin musiikkia kuunnellessa ja välillä Ronjan kanssa jutellessa. Iso-Britannian puolella passintarkastuksessa se automaatti ei jostain syystä miuta tunnistanut, joten pienen paniikin saattelemana päädyinkin "manuaalisesti" tunnistettavaksi, eikä tilannetta yhtään helpottanut samaan aikaan tullut isompi lento ja kunnon ihmisrysäys. Lopulta siitä läpi kuitenkin pääsin (ja vielä ongelmitta!) ja jatkettiin matkaa: ensin junalla parikymmentä minuuttia lähemmäs keskustaa ja sieltä kahdella metrolla hotellille.


Tultiinkin metrosta ihan siihen hotellin kulmalle, eikä paria sataa metriä pidempää matkaa jouduttu laukkujen kanssa kävelemään. Mein hotelli (jos joku haluaa sijaintia stalkata, St. Giles London) oli siis tosi keskustassa, melkein Oxford Streetin vieressä. Kiva hotelli ja huone, sijainti 10+! Säät suosivat meitä melkein koko reissun ajan, joka päivä oli lämmin, ja vain perjantaina satoi, mikä ei meitä haitannut, kun päivä vietettiinkin jossain ihan muualla, kuin Lontoon keskustassa.

Hotellilta lähdettiin vielä syömään melkein viereiseen ravintolaan. Mä aloitin reissun kanaruoalla ja sillä linjalla jatkoinkin läpi matkan.. Testiin pääsi kanaburgeri, mikä oli ihan tosi hyvää! Syömästä mentiin vielä vähän kiertelemään lähialueelle, muttei menty mihinkään kauppoihin, napattiin vaan jostain vähän iltapalaa hotellille mukaan.

Torstai 28.9

Ihana aikaero ja raksamiesten kolistelu herätti miut jo kuudelta.. Seitsemän jälkeen revin itseni ylös sängystä ja hoidin itseni edustuskuntoon, minkä jälkeen tavattiinkin jo Ronja äitinsä kanssa käytävässä. Suunnattiin aamupalalle pikkumatkan päähän mein hotellista, ja siitä jatkettiin shoppailemaan Oxford Streetille.

Arkipäivä ja varsinkin aamu oli hyvää aikaa shoppailulle: ihmisiä ei ollut ihan hirveästi vielä siinä vaiheessa. Mä en tehnyt paljoa ostoksia, Primarkista matkaan tarttui pikkuinen halpislaukku ja Urban Outfittersistä runokirja. Hämmennyin vähän itsekin, koska a) ostin runokirjan, b) ostin runokirjan englanniksi.

Tehtiin pieni koukkaus toiselle kadulle Hollisterille, mistä matkaan lähti kuvissakin näkyvä "farkkutakki" ja rennommat housut. Jostain napattiin vähän evästäkin matkaan, jatkettiin vielä ihan valtavan Victoria's Secretin kautta takaisin sinne varsinaiselle shoppailukadulle. Päivän viimeinen ostos miun osalta oli paita Forever21:sta, mutta muita vaatteita mie en tuolta reissulta edes ostanut.


Illemmalla käytiin vielä London Eyessä. Ensimmäistä kertaa tuolla reissulla harrastettiin bussimatkustusta (mä en suostunut edes menemään metrolla muuten, kuin matkat lentokenttäjunalle), eikä edes eksytty! Päädyttiin tosin kysymään yhdeltä poliisilta opastusta bussipysäkille ja saatiinkin ihan tosi hyvät ohjeet! Matkalla tsekattiin remontissa oleva Big Ben, mikä olisi toki näyttänyt hienommalta ilman remonttirakennelmia ympärillä. London Eyeen ei jouduttu jonottamaan kauaa, koska lippumme olivat johonkin nopeampaan jonoon. Ylhäältä oli aika siistit näkymät ja mä kyllä tykkäsin!

Koko päivän kiertelyihin oli mennyt aika kauan aikaa ja jouduttiin tekemään vähän töitä bussin löytämiseksi hotellille, joten päädyttiin yhteen hotellin ravintoloista syömään. Katselin itse listaa aika epäilevästi, mutta silmiini pomppasi yksi kanaruoka, mikä paljastui ihan älyttömän hyväksi! Toivoinkin tuossa kohtaa, että mentäisiin vielä uudestaankin hotellille syömään.:D

2 // ehkä yks kivoimmista kuvista, mitä itse koko reissun aikana otin! 3// koska sitä omaa naamaakin pitää joskus blogin puolelle tunkea

Perjantai 29.9
Mun ja todennäköisesti Ronjankin osalta päivä oli reissun odotetuin. Aamulla kuitenkin suunnattiin ensin syömään samaan paikkaan kuin edellisaamuna. Taidettiin olla aika hyvin mieleenjääneitä turisteja, kun nainen siinä tiskillä kysyi, että otanko mä sen leivän samanlaisena kuin edellisaamuna, ja toinen myyjä puhui mulle ja äitille muutaman sanan suomeakin!

Jo matkan suunnitteluvaiheessa puhuttiin Ronjan kanssa keskenään, että jos Lontooseen mennään, pitää meidän myös Warner Brosin studiolla käydä. Selvennykseksi: junnuina ollaan oltu Ronjan kanssa ihan törkeen suuria Harry Potter -faneja! Liput olivat loppujen lopuksi ihan edulliset, kun löydettiin lähialueelle menevä juna, ja asemalta meni studion oma bussi paikan päälle. Sinne me sitten suunnattiinkin!

Jos sinua ei kiinnosta Harry Potter aiheena, suosittelen skippaamaan seuraavat puoli metriä postauksesta.
1 // ihan nätti bussi joo 2 // matkalla warner brosin studiolle! 
Voin vaan sanoa, että jos joku teistä on edes jollain tavalla kiinnostunut aiheesta ja Lontooseen jossain kohtaa elämää menossa, suosittelen mä ehdottomasti tuota studiokierrosta! Kaikessa yksinkertaisuudessaan mulla ei ollut mitään sanottavaa kierroksen jälkeen, enkä oikeastaan edes tiennyt, miten mä koskaan pääsisin yli siitä (pääsin kuitenkin). Siellä oli vaan niin kuin kaikkea, Tylypahkan pienestä pienoismallista isoon pienoismalliin, varmaan useampi tuhat laatikkoa taikasauvoja, Viistokujakin löytyi ja jopa Kiellettyyn metsään päästiin astumaan.

Maisteltiin myös Ronjan kanssa kermakaljaa, mikä oli parempaa, kuin mitä mä odotin! Monet meidän näkemistä jutuista olivat sellaisia, mitä mäkin jo etukäteen tiesin, mutta silti tuolta tarttui mukaan paljon uuttakin tietoa. Kokemuksena tuo oli kuitenkin ihan älyttömän upea, mielellään olisin viettänyt tuolla pidemmänkin aikaa, ehdottomasti tuon matkan kohokohta! Ei ole varmaan vaikeaa arvata mistä reissun kohteesta niitä kuvia eniten on, joten annetaan kuvien kertoa enemmän!


2// harmittaa, etten tuosta patsaasta parempaa kuvaa saanut, kun se sen verran iso tuppasi olemaan.



3// kumpa olisin tajunnut jättää sen puhelimen pois kädestä..
1// fiilikset kirjaimellisesti tuota luokkaa kierroksen jälkeen 2// yks kivoimmista kuvista koko reissulta! 3// näköjään toiseen kertaan sama filtteri samassa kollaasissa, ehkä se annetaan anteeksi tällä kertaa

Studiolta palattuamme käytiin lataamassa puhelimia heti hotellilla, minkä jälkeen suunnattiin vielä pariin kauppaan ja syömään. Taidettiin vielä kävellä Oxford Streetillä ihmispaljouden keskellä muutamaan kauppaan, tuliaisia ostamaan, sekä karkkikauppaan. Ruoan suhteen mä jatkoin jälleen kanaruoalla, käytiin jossain meksikolaisessa. Siitä kierrettiin vielä muutamat kaupat, ihmisiäkin oli tässä vaiheessa jo huomattavasti enemmän. Hotellilla pidettiin vielä Ronjan kanssa pieni juttutuokio ja suunniteltiin vähän seuraavaa päivää.

Lauantai 30.9
2// olisi melkein pitänyt ottaa kamera mukaan noiden Hyde Parkin oravien takia, kun tuokin yksilö tuli ihan poseeraamaan!
Lauantain piti olla meidän "matkustetaan bussilla" ja "käytetään Oyster-matkustuskorteista loputkin rahat" -päivä. Jotenkin kummasti päädyttiin kuitenkin aamupalan jälkeen kävelemään Picadilly Circukselle. Lopputuloksena tajuttiin Ronjan äidin sotkeneen kaksi aukiota keskenään, ja tuo olikin lähes turha kävelymatka, mutta tulipahan tehtyä. Siitä jatkettiin edelleen kävellen.

Tälle päivälle oltiin jätetty tosiaan niitä nähtävyyksiä. Olisihan meillä koulussakin ollut kulttuurimatka, mutta me nyt satuttiin olemaan astetta pidemmällä kulttuurimatkalla. Matkaa jatkettiin kohti Buckinghamin palatsille. Matka ei onneksi ollut pitkä, hetki käveltiin siinä pitkin St. Jame's:in puiston läpi ja ihmeteltiin kesyjä oravia ja ankkoja. Nähtiin myös ratsupoliiseja kahteen kertaan! Mun mielestä tuo palatsi ei edes ollut mitenkään kovin hieno, mutta onpahan sekin nyt nähty. Jatkettiin puistoteemalla Hyde Parkiin, missä napattiin evästä matkaan. Mie sorruin myös ylemmän kollaasin oravaa, mikä tuli oikein poseeraamaan miun puhelimen kameralle. Yksi orava myös aiheutti loppuporukalle melkein sydänkohtauksen, kun he luulivat sitä rotaksi..

Käytiin katsomassa myös Dianan muistomerkki, ja siitä käveltiin ihan huvin vuoksi katsomaan Harrods, mistä matkattiin bussilla takaisin hotellin kulmille. Bussimatkustus olikin aika suosittua lauantaina tuohon aikaan päivästä, ja päädyttiinkin jäämään yhtä aiemmalla pysäkillä. Se ei kuitenkaan ollut paljoa parempi idea, koska moni katu oli ihan täynnä ihmisiä ja liikkuminen oli omalla tavallaan aika haastavaa.

Tältä näytti mun ruoat noin yleensä läpi matkan, monipuolista tosiaan. Oli muuten vaikeaa asetella nämä kuvat tähän noiden ranskisten takia, joten keskellä ekan päivän ruoka, vasemmalla lauantain ja oikealla se hotellin ravintolan ateria.
Taidettiin heti huilata hotellilla, kunnes suunnattiin metroaseman kautta yhteen kakkupaikkaan. Meidän piti nimittäin varmistaa seuraavan aamun metro. Ja niinhän siinä kävi, ettei melkein mikään metrolinja liikkunut! Päätettiin siis ottaa seuraavalle aamulle pieni kävelylenkki toiselle asemalle, mistä päästäisiin metrolla junalle. Kun tuo saatiin selväksi, jatkettiin syömään palat kakkua läheiseen kahvilaan(?). Siinä meillä olikin vielä aikaa kellon ollessa ehkä jotain viisi. Lähdettiinkin kävellen kohti Trafalgar Squarea. Kävellessä menikin hetki ja perillä ollessamme jäätiin hetkeksi ihmettelemään maailman menoa. Myö Ronjan kanssa näppärinä etsittiin bussipysäkki ja hotellille menevä bussi, tuo oli ehkä helpoin bussimatkustus koko reissun aikana! Mentiin tällä kertaa bussilla ihan hotellin viereiselle pysäkille, käytiin ruokakaupassa ja siirryttiin hetkeksi hotellin puolelle pakkaamaan.

Viimeiset reissun ruoat syötiin samassa hotellin ravintolassa, kuin torstainakin. Mie jatkoin vielä samalla ruoallakin, mikä oli ihan yhtä hyvää, kuin edellispäivänäkin. Kello oli varmaan puoli yhdeksän, kun lähdettiin pakkaamaan loput tavarat ja nukkumaan. Eihän siitä nukkumisesta mitään tullut kadulta kuuluvien illanviettäjien äänten häiritessä ja kotimatkaa stressatessa, mutta muutama tunti unta matkaan kuitenkin tarttui.

Sunnuntai 1.10

Kotimatka alkakoon ja silleensä. Aamupalaksi vedin tosi vastentahtoisesti edellispäivänä ostetun croissantin, minkä jälkeen heitin vielä viimeisetkin tavarat laukkuun. Seitsemältä suunnattiin respan kautta ulos, kohti lähes autiota Oxford Streettiä. Vähän matkan päästä asemalta hypättiin aamun ensimmäiseen Paddingtoniin menevään metroon, juna-asemalla päästiin siirtymään suoraan junaan. Paluulento lähti kolmosterminaalista, eli vartin matka oli taas junassa edessä. 

Turvatarkastuksestakin selvittiin jälleen, ja mie jo kuumottelin, että jäänkö taas passintarkastuksessa jumiin. Selvisi kuitenkin, että sellainen olisi seuraavan kerran vasta kotimaan puolella. Napattiin vähän evästä matkaan, mutta itse päädyin suorittamaan matkan muutaman maitosuklaakeksin ja Cociksen voimalla. Voin todeta, että lennon loppupuolella se vähän kadutti. 

Meidän lento oli ihan kivasti myöhässä. Kone oli ollut edellisen lastin kanssa ihan ajoissa kentällä, mutta toisen yhtiön koneen takia oli joutunut odottamaan lähes puoli tuntia portille pääsyä, joten mekin pääsimme koneeseen siihen aikaan, kun lennon piti lähteä. Oli muuten astetta isompi kone, aiemmat matkat ollaan menty niillä yksikäytäväisillä, mutta tällä kertaa päästiin ihan kaksikäytäväiseen koneeseen ja elokuviakin olisi voinut matkan aikana katsoa. Mä päädyin itse tosin jälleen kuuntelemaan musiikkia.

muutama kuva lauantailta, viimeinen paluumatkalta
Aikataulua saatiin ilmassa kurottua kiinni ja oltiinkin perillä ihan siihen aikaan, milloin alun perin piti ollakin. Suomen puolella pääsin jopa läpi "passiautomaatista" ilman ongelmia, ja se miun pärstänkin tunnisti. Sanompa vaan, että olisin voinut ihan säätilankin puolesta jäädä Lontooseen. Joka päivä lämmintä oli yli lähemmäs kaksikymmentä astetta, kun Suomen puolella päästiin heti käsiksi tihkusateen ja alle kympin lämpötiloihin.

Suunnattiin lähijunalle, millä matkattiin Tikkurilaan. Mä taisin Ruotsipostauksessa mainita, että juna tuli sellaiselle raiteelle, missä ei ollut liukuportaita, vaan hissi, ja että siihen hissiin en ole uudestaan menossa. Onnistuin jopa pitämään sanani ja matkalaukun kanssa tarvoin portaat ylös. Ronjan kanssa lähdettiin Subiin nappaamaan reissun viimeiset sämpylät. Ei mennyt enää kauaakaan, kun oli jo aika siirtyä laiturille ja nousta Lappeenrantaan menevään junaan. Kotopuolessa Ronjan sisko meitä jo odottelikin, ja viimeinen osa kotimatkaa selvitettiin aika nopeasti!

Niin paljon enemmänkin olisin voinut kirjoittaa, mutta tässä mein reissun pääpiirteet. Mulle jäi kaikin puolin hyvä fiilis matkasta, jos Heathrown passintarkastusautomaattia ei lasketa, kiitokset Ronjalle huippuseurasta!♥