torstai 19. lokakuuta 2017

Intoa puomeista

kaikki postauksen materiaalit (c) Heidi!
Sunnuntaina vietettiin kunnon tallipäivää Heidin ja Jennin kanssa, joten suuntasin tallille jo aamusta, kymmeneksi. Olin tytöille luvannut, että voin kuvata heidän palkkaratsastuksen, minkä seurauksena päädyinkin jäädyttämään itseni maneesin nurkissa. Ei sillä, että kuvat olisivat taaskaan onnistuneet, viime aikoina ei ole ihan niitä minun kuvauspäiviä ollut..

Tyttöjen hoidellessa ratsujaan pois, lähdin itse hakemaan Pokkiksen ja sitä puunailin siihen asti, että Heidi sai Eydiksen tarhaan. Suunnattiin kuivurinmäeltä pienen matkan päähän yhdelle maastotielle ottamaan vähän kuvia, mitä jo edellispostauksessa olikin esillä. Ja sillä reissulla tosiaan tulivat vastaan kaiken maailman hirvimiehet autoineen. Ne tosin pysähtyivät risteykseen sanomaan meille, että aloittaisivat ajon jostain kauempaa, mutta että voitaisiin siinä maastopätkän alussa olla. 

Tallin kautta koukattiin Pokkikselle satula ja turparemmi matkaan mukaan Heidin toimesta sillä aikaa, kun itse suoritin vaatteiden vaihtoa. Jenni olikin jo maneesissa Framin kanssa, ja laitellut muutamia puomeja sinne. Niitä myökin innostuttiin Pokkiksen kanssa hyödyntelemään.


Pokkis oli saanut jo aika hyvin kävellä siinä kuvaustuokion aikana, joten selästä kävelin muutaman kierroksen, minkä jälkeen siirryinkin jo keventelemään ravissa. Muutamia ympyröitä tein molempiin suuntiin, enkä tällä kertaa vaatinut ponilta niin paljoa. Pokkis oli aiemmin viikolla vähän yskinyt, joten sillä varjollakin vähän ponia tunnustellen ja varovaisemmin ratsastin. Ponilla oli ollut tiistaista asti vapaata, ja kieltämättä tamma tuntuikin aika tahmealta aluksi. Kivasti se kuitenkin vertyi ja innostui puomeista, eikä meidän ensimmäisten puomien ylitysten jälkeen ollut oikeastaan mitään ongelmia.

Pokkis suoriutui ravipuomeista hienosti, joten innostuttiin tulemaan niitä vielä toisista päistä korotettuina. Mä itse vielä totesin, että me niin jyrätään nuo kaikki, mutta poni pääsikin yllättämään! Kerran taidettiin muutamat puomit romautella alas, mutta muuten sujui ihan tosi kivasti ja poni tajusi niitä jalkojansakin nostella!

Tässä välissä mä sain ihan loistoidean, ja päädyin menemään astetta lyhyemmillä jalustimilla hetken aikaa. Voin todeta, että oli muuten huono idea. Mun ihanat ja rakkaat polvet eivät oikein nauttineet asiasta, ja kipeytyivät siitä aika kivasti.. Poni saikin taas astetta rennomman hetken, kun heitin ohjat pidemmäksi ja köröttelin kevyessä istunnassa muutaman kierroksen menemään. Höntsäilylle tämä kerta olikin varattu, joten eipä tuosta mitään haittaa ollut.

Tämä kuva tosiaan siltä lyhyempien jalustinten tuokiolta, kun innostuin vielä istumaankin niillä ravissa. Ei ollut hyvä idea, en enää ikinä uudestaan.
Tässä onkin sitten kaikki pielessä meidän menossa, ihan laukasta lähtien. Vasenta laukkaa ei millään löytynyt, näköjään mulla on pohje hyvin paikallaan ja ohjatkin kädessä.:)
Pidettiin käyntitaukoja aika paljon pitkin ratsastusta, ja tuon ravailutuokion jälkeen annoinkin ponin kävellä säädellen itse jalustimet takaisin normaaleiksi. Innostuin tulemaan vielä laukassakin vähän puomeja! Toisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia, molemmat myös osittain korotettuina. Väliä ei missään vaiheessa mitattu, mutta sen totesin ihan hyväksi kerran sen ratsastettuani. Tulin ensin toisen pitkän sivun puomit ravissa, niiden jälkeen laukannosto, ja siitä laukkapuomeille. Pokkis vähän innostui! Välikin oli tosiaan ihan hyvä ja kolmella laukalla se selvitettiin. Tultiin muutaman kerran tuota oikeaan kierrokseen, ja vielä pari kertaa vasempaan. Vasenta laukkaa ei tosin tälläkään kerralla löytynyt..

Käytiin vielä kentällä ottamassa vähän ravia ja laukkaa syksyisten kuvien toivossa. Pohja oli ehkä vähän raskas monien sateiden johdosta, joten ei siinä paljoa menty. Muutaman kerran ravattiin ja laukattiin päädyn lätäköstä, ja hetken työstin ponia ympyröillä harjoitusravissa. Vähän sähellykseksi sekin tosin meni, joten lopulta päädyin ravaamaan vielä muutaman kierroksen kevyessä istunnasta, jonka jälkeen lähdettiin loppukäynneiksi kiertämään maneesia.

Tuo istunta tarvitsee kyllä kohta jo apua, ihan kamala könö.. Aika lyhyt jalustin mulla tosin tässäkin kevyemmän laukkailun takia, joten ehkä silläkin osavaikutuksensa.

Tallin puolella Heidi pääsi juottamaan ponin miun napatessa varusteet pois. Loimeakin kävin metsästämässä ja pienten vaikeuksien kautta sen lopulta löysin. Jenni putsaili Pokkiksen varusteet, ja kun saatiin poni pihalle, siirryttiin me tuvan puolelle eväidemme kera. Siellä se meno sitten menikin vähän nauramiseksi..:D

Oli kyllä ihan tosi kiva päivä! Ensi viikollekin mulla on jo talleilupläänejä luvassa yllättävän paljon, kun syysloma vihdoin alkaa! Lauantaina olenkin jo menossa Sirun mukaan Kopinsalmeen pitkästä aikaa, ja sunnuntaina talleillaan Marjakkiporukalla (minä, Siru ja Sanni) pitkästä aikaa. Maanantaina ja keskiviikkona mulla on näillä näkymin kuvausjuttuja Päivölässä, ja Oonankin kanssa oli puhetta, että syyslomalla voitaisiin käydä maastossa. Ja sunnuntaina talleilen sitten taas ihan normaalisti.

Tuota videota katsellessa tuli kyllä fiilis, että voisin vaikka opetella ratsastamaan ja pitämään sisäohjan kädessä.. Ehkä välillä tuppaa taas ylikevennyskin puskemaan esiin, pitää koittaa korjata tilanne ennen, kuin siitä tulee taas ongelma.. 

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Teillähän on Pokkiksen kanssa tosi kivan näköistä menoa ja maapuomit sekä korotetut puomit näyttävät sujuvan ja, vaikka kuinka hyvin,vautsi!

    Kivoja kuvia oot kyllä saanut, varsinkin tuo ensimmäinen kuva on tosi kiva ja niin myös viimeinenkin. Ootte kyllä Pokkiksen kanssa hieno pari! Tykkäsin myös videosta, joka oli juuri sopivan mittainen!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnistumiset noilla korotetuilla puomeilla yllättivät kyllä mutkin, kerran oon nähnyt ennen Pokkiksen noita menevän, milloin se kyllä kiskoi kaikki huoleti alas..:D

      Onneksi on kavereita, joita olen onnistunut kouluttamaan mun kameran käyttöön! Pokkiksen kanssa kiitämme.:)

      Poista