keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Uusi issikkakaveri

Ihan väärään tarhaankin päädyin, onneksi Pokkis ei nähnyt.. (c) Oona
Sunnuntaina 22.10 mulle napsahti Pokkiksen ratsastuksen lisäksi myös Framin liikutus. Tai no, ei se oikeastaan mulle napsahtanut, vaan tarjouduin liikuttamaan ruunan, koska olin tallille kuitenkin menossa. Tällä kertaa suuntasinkin tallille Sirulta, missä mä olin yöni viettänyt. Sirun ja Sannin kanssa tosiaan suoritettiin tämän kerran talleilut. Pokkiksen ratsastuksesta kirjoittelen postausta heti kun ehdin!

Mun päivän ensimmäiseksi ratsuksi pääsi tarhan perimmäisessä nurkassa iltapäiväänsä viettänyt Frami. Mä en ole montaa kertaa koko herraa maininnut blogissa, joten pieni tietoisku heppasesta voisi olla tarpeen. Frami on siis oikealta nimeltään Frami frá Kuuma, ja hän on yhdeksänvuotias issikkaruuna. Tarpeen mukaan autan Framin liikutuksessa sitä kävelyttämällä.

Pääsinkin heti tallireissun alkuun siis tarpomaan tarhan perimmäiseen nurkkaan ratsua hakemaan, muutaman kerran meinasin mutaiseen ja liukkaaseen maahan kaatuakin.. Selvisin kuitenkin hepan luokse ja sieltä pois kaatumatta! Saatiin ihan tosi nopeasti hepat kuntoon (Sanni ja siskonsa menivät siis Veigan ja Arskan samalla) ja suunnattiin maneesiin.

(c) Siru, kunnes toisin mainitaan!
Maneesiin päästyämme kannoin muutamat puomit keskemmälle ja selästä käsin käveltiin jonkin aikaa pitkin ohjin. Frami tuntui kaikin puolin niin erilaiselta kuin Pokkis, mikä aina omalla tasollaan onnistuu tämän kuskin hämmentämään, kuten tälläkin kertaa. Siitä hämmennyksestä päästiin kuitenkin nopeasti yli ja aloin keräilemään ohjia tuntumalle.

En ollut suunnitellut tuolle kävelytykselle muuta kuin puomeja, joten aika sekalaisesti kaikenlaisia koulukiemuroita tehtiin. Jarrujen kanssa oli vähän hiomista, ja Frami välillä kyselikin, että onko pakko pysähtyä. Ei ehkä mikään onnistunein ratsastus pysähdysten kohdalla, mutta annettakoon anteeksi tällä kertaa, kun ensimmäistä kertaa kyydissä olin. Pohkeenväistöt ruuna kuitenkin suoritti kivasti ja kuuliaisesti! Muutaman kerran keskusteltiin, että väistetäänkö vai ei, mutta muuten poni suoritti oikein kivasti.


Puomit sujuivat vähän vaihtelevalla menestyksellä, muttei me niitä kertaakaan pahemmin alas kiskottu. Niitä tultiin molempiin suuntiin silloin tällöin muiden kiemuroiden ohessa.

Huomaa kyllä, että mä olin tosi hukassa Framin kyydissä. Heppa asettui tosi helposti ihan liikaa kuskin unohtaessa ulkoavut. Onneksi ne sieltä mieleen muistuivatkin! Lopuksi lähdettiin vielä pihalle kävelemään. Me Framin kanssa tosin jätettiin viimeinen maneesin ympäri kierto välistä, kun heppa ei tuon ratsastuksen seurauksena ollenkaan puuskuttanut.

En tuolla kerralla itse vielä paljoa osannut vaatia kummempia, jatkossa helpottuu, kun pääsin jo perille, miten heppa toimii! Tosi helposti Frami tuppasi valahtamaan kuolaimen alle, mutta muuten liikkui kyllä tosi kivasti ja hyvä fiilis jäi!

(c) Oona
Maanantaina 23.10 suuntasin tallille kuvaamaan Oonan porukan estekurssia. Samalla olin tarjoutunut liikuttamaan Framin, joten tallille lähdettiin vähän tarkoitettua aikaisemmin, että ehtisin Framin kävelyttää ennen kurssia. Puolen kymmenen maissa olinkin jo nappaamassa pikkuissikan pihatosta, ja varttia vaille kymmenen suunnattiin maneesiin. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä kentällä, mutta kurssin pitäjä oli ehtinyt tuoda hevosensa siihen tarhaamaan, joten maneesiin suunnattiin.

Ehdittiinkin siinä puhua kurssittajan kanssa, ja hänkin sanoi, että kyllä mä siinä ehtisin ratsastaa ihan hyvin. Tällä kertaa jätin satulan matkasta, aika epätodennäköisenä pidin, että tuon leveäselkäisen nallukan kyydistä tipahtaisin. Kaikkihan toki on aina mahdollista, mutta tällä kertaa kyydissä kestin!

Frami oli vähän hämmentynyt, kun estekurssin pitäjä tuli jo nostelemaan tolppia ja puomeja sivukatsomosta pois. Silti heppa keskittyi kivasti mun pyyntöihin ja käskyihin. Alkuun käveltiin ihan jonkun aikaa pitkällä ohjalla, ja jossain kohtaa aloin tekemään vähän pysähdyksiä. Oli muuten ilman satulaa astetta helpompaa, kuin satulan kanssa! Pääsin vaikuttamaan poniin paljon paremmin, muistin pitää pohkeet kiinni, ja saatiin edellispäivää parempia pysähdyksiä.

loput kuvat (c) Siru
Innostuin taas tekemään väistöjä. Nekin sujuivat kivasti, muutamaa "onks pakko?" -tilannetta lukuun ottamatta, jolloin omat avut jäivät ehkä hieman epäselviksi, ja heppa pisti liinat kiinni. Siitä otettiin kuitenkin suoran käyntipätkän jälkeen muutama väistöaskel, ja paljon kehuja Framille. Saatiinkin ihan superkivoja väistöpätkiä, parempia kuin edellisenä päivänä!

Väistöjen kanssa touhuaminen vaikeutui hieman siinä vaiheessa, kun Oona ja Heidi alkoivat auttaa estejuttujen kanssa, ja meidän reiteille tuli vähän mutkia. Oltiin kuitenkin saatu ihan hyviä väistöpätkiä, joten siirryinkin tekemään paljon kaarevia uria puomien ja tolppien ympäri, välillä myös puomien yli. Koko kurssiporukan ollessa kasassa siirtyivät he ihanina maneesin yläkertaan teoriaosuutta aloittamaan, ja tulivat vasta sen jälkeen kasaamaan radan, jotta mä mahtuisin ratsastamaan paremmin.

Muutamaan kertaan käveltiin yksittäisten puomien yli. Frami asteli niistä yli oikein kivasti ja nätisti, pariin kerran tosin kolistellen. Ne annettakoon anteeksi, koska nättejä ylityksiäkin tuli! Kurssiporukka tuli jossakin kohtaa kasailemaan rataa loppuun, milloin aloin kiertelemään esteitä, missä saatiin lisää asetusta ja taivutusta sisään ja ulos, mutta myös suoraa pätkää. Suoristusten kanssa oli alkuun hieman ongelmia, mutta nekin alkoivat sujua. Ulkoavut olivat tällä kertaa itsellänikin hallussa, joten meno sujui jo vähän paremmin kaikin puolin.

kehuhetki menossa
Lopuksi lähdettiin vielä rantatielle kävelemään. Ajattelin ensin, että käyn kiertämässä yhden ylämäkipolun, mutta se jäikin toiselle liikutuskerralle. Mun piti kuitenkin ehtiä venytellä ja hieroa heppa ennen estekurssin alkua, joten käytiin Framin kanssa rannassa kääntymässä.

Vanhan tallin puolelle en mahtunut hoitamaan heppaa pois kurssilaisten valloittaessa tallin, joten iskin Framin uuden tallin puolelle pihaton "käytävään", kahden karsinan väliin. Heppa oli siinäkin tosi nätisti paikallaan ja nautti hieronnasta. Venyttelin vielä jokaisen jalan ja tehtiin porkkanavenytykset molemmille kyljille ja alas. Siitä olikin helppoa palautella ruuna pihattoon, ja itse suuntasin kameran kera maneesiin!

Hyvä fiilis heppasesta jäi molemmilta kerroilta, hauska tapaus on kyllä kyseessä! Maanantain ratsastuksella heppa malttoikin ottaa hyvin pidempää askelta, kun välillä jää tikittämään ja kokoamaan itseään liikaa. On kyllä kivaa päästä vähän Pokkiksesta erilaisenkin kaverin kyytiin, vaikka Pokkis on nyt ja aina se ykkönen.


Huh, sainpas kahdesta kävelytysratsastuksesta pitkän postauksen aikaan! Framia tosiaan liikuttelen aina tarvittaessa, joten Frami saa paikkansa blogista niin pitkäksi aikaa, kun ruuna osa mun heppailuita on. Kiinnostaako teitä postaukset Framistakin? Sen verran hauska heppakaveri on kyseessä, että siitä ihan mielelläni Pokkiksen ohella kirjoittelen. Jatkossa tuskin tosin näin pitkiä postauksia kävelytyksestä tulee, tähän nyt vaan yritin parhaani mukaan molemmat liikutukset mahduttaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti