perjantai 8. joulukuuta 2017

Pokkiksen rankka elämä | tehotalliviikonloppu osa 2

Sunnuntaina jatkettiin talleiluviikonloppua Oonan kanssa suuntaamalla Päivölään jo aamusta. Matkassa kestikin hieman tavallista pidempään yöllä alkaneen vesisateen takia. Isompi tie tallille päin sisälsi jo suunnilleen kymmenen senttimetrin loskapohjan, ja tallitie oli luonnollisesti vielä huonommassa kunnossa. Hieman kävi sääliksi iskää, joka oli kuskin hommiin joutunut.

kuvat (c) Oona
Ensimmäiseksi ratsuksi valikoitui Frami. Pariin viikkoon en ollut ruunaa liikuttanut, joten "pidemmästä aikaa" olikin aika kivaa päästä ponin kyytiin. Kahdestaan saatiin Frami ihan nopeasti kuntoon ja päästiin maneesiin.

Ei sillä, etteikö tuo Framin käynti aina hämmentäisi, kun se on tosi erilainen Pokkikseen verrattuna. Pitkillä ohjilla käveltiin enemmän ja vähemmän Oonaa seuraten, joka laittoi meille pari puomia. Pakko todeta, että ihanaa, kun maneesissa on kello, mistä itsekin näen jotain ilman laseja. Vajaa kymmenisen minuuttia käveltiin pitkin ohjin, minkä jälkeen aloitin vähän työstämäänkin ponia.

Alkuun tein runsailla taivutteluilla kolmikaarista kiemurauraa. Yritin itse keskittyä kääntämään enemmän katseella ja istunnalla, jolloin Frami toimi aika kivasti. Ilman vastusteluja alkoi heppa myös asettumaan ja taipumaan, mutta suorilla osuuksilla oli pätkittäin hieman keskusteltavaa. Toiselle pitkälle sivulle otin hieman väistöpätkää, ja päätyihin pysähdyksiä. Pysähdykset meillä sujuvat jo ensimmäistä ratsastuskertaa paremmin - ongelmana on silti usein se, että Frami haluaisi vaan mennä, ja jää välillä pureskelemaan kuolainta. Tällä kertaa saatiin kuitenkin ihan tosi kivoja pysähdyksiä ilman ongelmia, vaikka parantamisen varaa jäikin!


Koska ruunan liikutukseen on sitä ravia jo lisäilty, otin minäkin tällä kertaa muutamat ravipätkät. Niin paljoa en ravannut, kuin edelliskerralla omistajan silmien alla. Itselläni oli alkuun säädöt vähän hukassa, ja pari kertaa tipahdettiin tölttiinkin. Nyt osasin kuitenkin korjata istunnalla, enkä heittänyt ohjaa pitkäksi, minkä ansiosta Frami pysyi paremmin ylempänä. Tällä kertaa ruuna ei itse asiassa oikeastaan edes valahtanut pahemmin!

Ravia otin tosiaan pitkät sivut muutamaan kertaan, molempiin suuntiin. Päädyin olemaan nuo pätkät vähän kevyemmässä istunnassa, jotta pysyttäisiin oikeassa askellajissa. Frami tuntui aika samalta mitä aiemmillakin kerroilla.

Ravipätkien jälkeen tultiin muutamaan kertaan Oonan puomihökötys, minkä jälkeen olikin loppukäyntien aika. Puomit sujuivat vaihtelevasti, kerran ruuna nykäisi viimeisen korotetun mukaansa ja säikähti sitä.. Loppuun käveltiin vielä ihan hyvän aikaa.

Kun Frami oli hoideltu pois ja evästauko pidetty, haettiin ja varustettiin Pokkis. Maneesissa talutin hetken maasta käsin, tarkoituksena oli pitää vaan edellispäivän estekurssia silmällä pitäen rennompi päivä.


Alkukäyntien jälkeen tein taas aika normaalia käyntiverkkaa väistöillä ja etuosakäännöksillä. Tällä kertaa kuitenkin tehtiin väistöt ympyrällä takaosaa väistättämällä, mistä poni tuppasi olemaan vähän eri mieltä. Onhan se liikkuminen ja takaosan väistättäminen liian vaikeaa samaan aikaan. Oona haki mulle vielä toiseenkin käteen raipan: toisella huolehdittiin takaosasta ja toisella pidettiin ulkolapa hallussa. Silti toiseen suuntaan ei sujunut ennen kuin Oona tuli vierestä vähän auttelemaan.

Töltissä tein aika yksinkertaista tehtävää. Keskiympyrät molemmille pitkille sivuille, ympyrän jälkeen lisäys. Pokkis oli pätkittäin ihan ok, mutta ajoittain oli oikein innokkaasti valahtamassa ja hyytymässä. Molempiin suuntiin touhuiltiin töltäten jonkun aikaa. Lisäykset sujuivat kivasti ja niiden kautta poni pysyikin paremmin ylempänä ja ympyrälle lähtiessä sain hyvin töltin haltuun.

Laukkaa otin ihan vaan pitkät sivut tölttien ja käyntitauon jälkeen. Laukan kanssa olikin ne suurimmat vaikeudet tällä kertaa. Taisi ihan oikeasti painaa ponilla edellispäivän kurssi päälle, koska Pokkiksen laukkamoottori ei todellakaan tällä kertaa käynnistynyt. Laukat mentiinkin siis aika ponin ehdoilla.


Loppuun jäin ravissa Oonan ympärille ympyrälle istumaan, tavoitteena saada kädet samalle tasolle ja sisäohja käteen. Ainakin sisäohjan kanssa tilanne parani. Pokkikselta en noissa raveissa paljoa vaatinut, vaan yritin keskittyä siihen, miten siellä kyydissä itse olen. Molempiin suuntiin ravailujen jälkeen tarjosin pidempää ohjaa ja jäin kevyeeseen istuntaan ravaamaan muutamat kierrokset. Silloin poni liikkui aika kivasti ja oli ainakin tyytyväinen.

Oona kiipesi vielä hetkeksi Pokkiksen kyytiin, minkä jälkeen taluteltiin loppukäyntejä jonkin aikaa. Talliin päästyämme tarjoili Oona soppaa (=myslivettä), kun itse hoidin hieronta- ja loimituspuolen.

Sunnuntaina talleillaan pitkästä aikaa Marjakkikokoonpanolla! Pokkiksen kanssa touhuilen aika normaalisti, mutta Framinkin kanssa olen lupautunut jo puuhastelemaan. Vielä en tosin tiedä, mitä tuon pikkuruunan kanssa teen, mutta enköhän jotakin keksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti