lauantai 30. joulukuuta 2017

Tapahtumarikkaita tallipäiviä

Surullisempia uutisia, sujuneita ratsastuksia, ratarallia, kameran takana hihhuloimista, hauskanpitoa.. Aika paljon kahteen tallipäivään.

postaus kuvitettu keskiviikon kuvilla, (c) Heidi/Jenni/minä
Keskiviikkona 27.12. suoritettiin vuoden toisiksi viimeiset talleilut, ja talleiltiinkin oikein kunnolla!  Monipuolinen tallipäivä meillä olikin luvassa: tyttöjen ratsastus, heppojen juoksutus radalla, sekä Pokkiksen liikutus. Iskä heitti miut jo kymmeneksi tallille, missä Heidi jo odottelikin. Olin jälleen lupautunut kuvata tyttöjen palkkaratsastuksen, ja Jennin tullessa heidän heppajakonsa saatiin selväksi ja suunnattiin heppoja hakemaan.

Itse olin päättänyt kivuta Pokkiksen kyytiin vasta iltapäivällä. Ensin suuntasin siis Jennin mukaan Ofeliaa hakemaan kera kameran, tallissa tein vaihtelevasti orjahommia tai istuin vaan penkillä odottamassa. Maneesissa auttelin tytöt heppojen kyytiin ja roudasin penkin keskelle maneesia voidakseni kuvata keskeltä. Vähän myös koitin koutsailla, siinä sen suuremmin onnistumatta.


Tytöt kuvattuani ja tallissa jumitettuani suuntasin radan varteen kameran kera, minne muutkin hiljalleen valuivat ja lopulta ponit pääsivät rallittamaan. Niitä kuvia muutama tuossa alempana! Oli kyllä ihanaa nähdä pikkuinen Framikin niin onnessaan siitä, kun vihdoin pääsi rallittamaan!

Juoksutuksen jälkeen tallipäivään tuli pari muuttujaa, joten päädyttiin vain tupaan istumaan ja eväitä syömään, mutta siitä lopulta saatiin elämäämme edistettyä ja mentiin hakemaan Pokkis. Tallissa putsasin kaviot ja harjasin ponin, minkä jälkeen lähdettiin maneesin oville kurkkimaan, joko vuokraajat olivat lähteneet.


Taluttelin tammaa hetken, minkä jälkeen se pääsi irti juoksemaan, koska tuota Pokkiksen porukkaa ei tällä kertaa radalla juoksutettu. Ponia ei tosin rallittaminen kiinnostanut, joten lähdettiin talliin minun ja ponin varustautumistuokioon, minkä jälkeen palattiin maneesiin. Me vietellään tosiaan Pokkiksen kanssa nyt rennompaa jaksoa ihan vaan omasta tahdostani: viime aikoina eivät koulutuuppailut ole sujuneet kovin hyvin, joten mennään hetki fiilispohjalta ja jatketaan vakavamielisemmin sitten, kun hyvältä tuntuu. Aina kuitenkin tavoitteena pitää homma molemmille kivana, joten joskus näinkin päin.

Hetken alkukäyntien jälkeen tein käynnissä muutamat etuosakäännökset ja pysähdykset, minkä jälkeen siirryin jo tölttiin. Töltissä vaan köröteltiin ympyröillä ja pitkillä sivuilla. Muutamat pysähdykset otin suoraan töltistä myös, Pokkis pysähtyi kivasti mutta liikkeelle lähdöissä jäi tosi hitaaksi pohkeelle. Aika paljon annoin ponin mennä ihan omaan tahtiin ja muutamat lisäykset otin joihinkin väleihin.


Tölttien jälkeen otin vain pikkupätkät laukkaa, mistä ei ole sen kummempaa sanottavaa. Siihen väliin taidettiin pitää pieni käyntitauko pitkin ohjin. Hetken aikaa aloin vielä ratsastaa Pokkista ravissa, missä tuli ihan kivoja pätkiä kun hetkittäin ponilta enemmän pyysin. Pyörittiin ympyröillä jonkun verran ja muutamia lisäyksiä tehtiin.

Tässä välissä molemmat tytöt pääsivät myös kiipeämään Punkeron kyytiin vuorotellen, jolloin itse olin kameran takana neuvoja huutelemassa. Tyttöjen testikierroksen jälkeen kipusin vielä itse loppuverkoille kyytiin, siinä vaiheessa Pokkis oli varsinkin ihan kivan tuntuinen ja toimi! Lopulta saatiin aikaan kuitenkin ihan kiva päivä, vaikka suruakin menoon mahtui.

Päivä ei kokonaisuudessaan mennyt ihan kuten suunniteltiin. Hevosten kanssa kun ei voi koskaan tietää, ja no, ei tiedetty tälläkään kertaa. Asiaa en tule tänne blogiin enempää avaamaan, mutta en tätä oikeastaan voi jättää mainitsemattakaan..



† Fiðla frá Bjarnastöðum 1997-27.12.2017

Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee

~~~~~~~~~~~~~


Tänään, lauantaina 30.12. pistettiin tallivuosi pulkkaan Sannin kanssa ja liikutettiin keskenämme samaan aikaan Pokkis ja Prins. Sannia odotellessa vietin laatuaikaa kissan kanssa keskustellen siitä, saako se kiivetä hartioilleni aikaa viettämään (ei saanut tällä kertaa). Sannin saapuessa onnistuttiinkin suorittamaan toistemme säikäytysyritykset samaan aikaan, mistä seurasi pieni naurukuolema.

Poni otti ja yllätti tarhassa. Sehän ei tosin ketään yllättänyt, että siellä se vietti aikaa makoillen heinäkasassa, mutta miut nähdessään poni nousi ylös ja tuli miun luokse! Sillä saikin sitten anteeksi sen, että ponia koristi sentin paksuinen likakerros..

Saatiin hepat suhteellisen nopeasti valmiiksi, liukasteltiin maneesiin ja hetken talutin alkukäyntejä. Lisäenergiaa menoon olikin tuomassa maneesin katolta putoava lumi, mihin Pokkis suhtautui kuitenkin ihmeellisen rennosti! Hetken taluttelun jälkeen kiipesin kyytiin kävelemään vielä hetkeksi selästä käsin pitkin ohjin.

Tää ois ihan super kiva, jos mun toinen käsi olisi oikealla paikallaan!
Käynnissä tein taas aika perus verkkailuita: väistöjä, etuosakäännöksiä, pysähdyksiä ja voltteja. Pokkis oli väistöissä ihan tosi kiva, eikä yhtään niskuroinut vastaan! Pariin kertaan tosin katolta alas tömähtävät lumet aiheuttivat pientä tuijoteltavaa ja kytättävää, muttei poni niistä kuitenkaan mihinkään singonnut, kuten olisi voinut odottaa.

Tölttiä mentiin aika rennosti ja pariin kertaan testailin vain, miten pitkään Pokkis pysyy istunnalla töltissä antaen pidempää ohjaa. Yllättävän hyvin pysyikin! Aika paljon kaarreltiin myös ympyröillä ja radan poikki vähän milloin mistäkin. Punkeron energiaa hyödynnettiin tölttilisäyksiin, milloin poni kipittikin välillä niin kovaa, mitä jaloistaan pääsi. Kuskin pitäisi ehkä treenata omaa kasassa pysymistään hieman enemmän, tälläkin kertaa lopputuloksena oli vain kuskin naurukuolema..

Ensi kerralla sitten pidemmät jalustimet vaikka..
Pienen käyntitauon jälkeen otettiin laukkaa. Tälläkään kertaa en laukannut kovin paljoa, muutamat hyvät pätkät haettiin vain molempiin suuntiin. Vasempaan nousi heti ensimmäisellä nostolla ihan kiva laukka, joten sen jälkeen vaihdoin suuntaa saman tien, oikeaan kierrokseen pari nostoa ja maneesin päästä päähän rennosti laukkaamista, minkä jälkeen jatkoin vielä ratsastusta ravissa.

Kooste keskiviikolta, oma ratsastus aika järkyttävää ja videon kasaamiseen käytetty muutama minuutti -> rytmityksiä ei ole. En tosiaan pysty lataamaan koneelle enää musiikkeja, joten näillä vanhoilla mennään.

4 kommenttia:

  1. Eikä! :'( Juuri viime syksynä kävin ensimmäistä kertaa Päivölässä ratsastamassa ja menin juuri Fidlalla, johon tykästyin todella paljon!
    Surullista, että se jäi myös viimeiseksi kerraksi, kun sillä ponilla menin.. </3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fidla oli kyllä sellainen luottoponi ja siihen helposti tykästyi ♥

      Poista
  2. Olipas kyllä varsin tapahtumarikkaat tallipäivät! Ikävä juttu tuo yksi hevonen :(
    Joka tapauksessa tää oli oikein kiva postaus, kivasti kirjoitettukin!

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä mietitytti jo tuon ensimmäisen päivän aikana, että miten noinkin paljon voi tapahtua seitsemän tunnin sisällä..:D Onneksi kukaan ei ota Fidlan kanssa syntyneitä muistoja pois!

      Poista