sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Apua huutava istunta

..joka ei ehkä lopulta huutanutkaan apua niin kovaa, kuin kuvittelin.
Kuvista ja videoista iso kiitos Sannille!
Lauantaina 27.1., oli jo syyskuusta asti odotettu Aira Toivolan ratsastuspilates, johon pääsin toista kertaa osallistumaan! Samana aamuna meinasi tosin jo pieni paniikki iskeä ratsastusparini sairastumisesta johtuen, mutta homma saatiin ratkaistua ja saatiin mulle toinen kaveri tuohon tunnille.

Päädyin menemään tallille jo kahteentoista, koska lupasin kuvata Sannin tunnin hänelle vastapalvelukseksi oman tuntini kuvauksesta. Tietty halusin ottaa myös mahdollisuuden irti uuden objektiivin testailun suhteen! Tallitie olikin ihanasti peilijäässä, onneksi ei tullut autoja tai maitorekkoja vastaan, ja selvisin ehjin nahoin perille, juuri sopivasti Sannin tunnin alkuun.

Tunnin kuvattuani päädyin tarpomaan ympäri maneesia Sannin mukana loppukäyntejä taluttamassa, sulatellen samalla itseäni. Uuden toppatakkini totesin ainakin lämpimäksi, muuten tuo olisi oikein hyvä, mutta sen verran pitkä se on, ettei se ratsastaessa istu ihan täydellisesti. Eipä tuota toppatakkikautta onneksi ole pitkään edessä, joten luultavasti ei sitä tarvitse päällä paljoa pitää alku- ja loppukäyntien lisäksi.

tässä yksi kuva Sannin tunnilta, jos kuvat mun käsialaa kiinnostavat, kannattaa ottaa haltuun instassa @photographybytiiak!
Sannin- ja oman tuntini välissä ehdin käydä pienellä tarhakuvauskierroksella. Tuvan puolella istuskeltiin hetki, minkä jälkeen olikin aika lähteä laittamaan Pokkista kuntoon. Hieman ennen kolmea lähdettiin ratsastusparini kanssa maneesin ulkopuolelle odottelemaan, ja kolmen maissa edellisten lopetellessa päästiin sisälle kävelemään. Kenttä oli pohjaltaan sen verran huonossa kunnossa ja piha peilijäässä, ettei kehdattu maneesin ulkopuolella alkukäyntejä suorittaa.

Hetki talutettiin heppoja maasta, vaihdettiin pari sanaa Airan kanssa kuulumisista ja toiveista, minkä jälkeen käveltiin vielä selästä käsin hetki. Varsinainen tunti aloitettiin edelliskerran kertauksella, eli hengityksen kautta haettiin istunta kohdalleen, mikä luonnistuikin aika helposti. Muutamaan kertaan ylävatsalihaksilla lyhennettiin käyntiä, mikä sujui Pokkiksen kanssa oikein kivasti!

Tällä kertaa omalla kohdallani huomiota alettiin kiinnittää ulkokylkeen ja sen merkitykseen hevosta kääntäessä, ensin vaan käynnissä. Alkuun en meinannut löytää koko kylkeäni kunnolla, mutta kun Aira tuli ihan viereen auttamaan, alkoi homma sujua ja tajusin koko homman jujun!


Koska mun sekä ratsastusparini käynti-istunnassa ei ollut juurikaan ongelmia, saatiin aika pian siirtyä raviin. Pokkis vaikutti alkuun tosi tahmealta, ja tuntui, että ravista puuttuu tahti kokonaan. Pariin kertaan muistuttelinkin ratsua raipalla pohkeen taakse kuskin olemassaolosta, minkä jälkeen pystyinkin aika hyvin keskittymään omaan keikkumiseeni kyydissä. Kevennyksen sain ihan hyvin haltuun, mitä nyt muutamaan kertaan jouduin ajattelemaan liian montaa asiaa samaan aikaan ja jouduin hetkeksi istumaan harjoitusraviin. Ravissa jatkettiin samaa mitä käynnissä - ulkokylki mukana kulmissa ja käännöksissä.

Homma alkoi sujua ihan kivasti, kun siihen pystyi keskittymään täysillä hepan liikkuessa eteen ilman ongelmia. Muutamaan kertaan Pokkista sai kyllä muistutella omasta olemassaolostani, mutta muuten annoin ponin mennä omaa tahtiaan, kunhan se vain ravasi riittävästi eteen. Pokkis tuntuikin tosi kivalta ja rennolta, kun sain itseni keikkumaan kyydissä järkevästi!


Jossain vaiheessa jäätiin istumaan harjoitusraviin ihan tarkoituksella, ja tuntui kyllä tuokin paljon helpommalta, kun istunnassa olivat palaset oikeilla kohdillaan! Tuo Pokkiksen ravihan ei tosin mitään vaikeaa istuttavaa ole muutenkaan, mutten olisi uskonut sen tuosta vielä helpottuvan. Molempiin suuntiin sujui ihan kivasti - pienen tilanteen poni aiheutti, kun maneesin katolta tuli lumet, juuri siitä kohtaa, missä oltiin ponin kanssa menossa. Tilanne kuitenkin oli helposti nollattavissa, Pokkis pomppasi vaan uran sisäpuolelle ja pörisi. Sen pitkän sivun pätkän tulinkin heti perään uudestaan, jolloin poni oli taas rento, oma itsensä.

Tällä kertaa otettiin laukkaakin menoon mukaan, mikä jätti meidän tunnin osalta töltin pois. Laukka ei sitten sujunutkaan meiltä ollenkaan.. Pokkishan ei ole mikään laukkakone, mutta kyllä se ihan hyvin on laukannut, kun on osannut pyytää. Pakko todeta, ettei se ole kyllä ollut pitkään aikaan noin huono, koska en vain saanut laukkaa ylläpidettyä toista päätyä pidempää matkaa, vaikka parhaani yritin. Laukasta mulle jäikin aika huono fiilis, mutta aina ei voi onnistua - ravissa poni oli tosi kiva, joten ehkä tuo laukka oli tarkoitettu epäonnistumaan. Airalta sain kuitenkin plussaa siitä, etten lähtenyt laukassa tuuppaamaan ponia istunnalla, vaan osasin pitää lantion hiljaa ja pyytää liikettä jalalla.

näytän niin pallolta tuon takin kanssa, varsinkin kun sitä oli pakko joka välissä kiskoa ylemmäs, ettei se valahda tuonne persukseni alle!:D
Laukkayritysten jälkeen sainkin kävellä loppukäynnit Pokkiksen kanssa ratsastusparini laukatessa vielä toiseen suuntaan. Pokkiksen kanssa ei siis vasempaan kierrokseen edes yritetty, kun se on ponille muutenkin se vaikeampi suunta. Kieltämättä tuo oikean kierroksen heikkous yllätti minut, liekö poni sitten jostain jumissa vai mikä on ongelmana, kun kaikki ponille sopivat satulat olen läpi kolunnut.

Kokonaisuudessaan tunnista jäi hyvä fiilis, enkä olisi voinut siitä enemmän irti saada. Pariin kertaan jouduin keskittymään enemmän ponin liikkumiseen, mutta muuten sanoisin, että onnistuin ihan keskinkertaisesti noudattamaan Airan ohjeita - loppupalautteessa sainkin kuulla ohjeiden noudattamisen näyttäneen helpolta. Tästä on hyvä jatkaa, katsellaan, mitä ensi viikonlopulle ponin kanssa keksin!

maanantai 22. tammikuuta 2018

Pelkäsin Pokkista


Luin jo kuukausia sitten Ainon blogista vastaavanlaisen faktapostauksen, minkä innostuin itsekin toteuttamaan. Itse asiassa tämä postaus on roikkunut luonnoslistalla puoliksi valmiina jo useamman kuukauden, mutta tähän väliin sain tämän vihdoin kirjoiteltua julkaisukuntoon! Tässä postauksessa kerron siis faktoja Pokkiksesta, omista heppailuistani, ratsastushistoriasta, tai minusta ratsastajana, mitä en ole blogissa maininnut (tai ainakaan kovin montaa kertaa).

1. Elämäni aikana olen ratsastanut kolmella (tai no, periaatteessa neljällä) isommalla hevosella. Ensimmäinen isompi ratsu taisi olla Raijan tallin Madeira, mutta ratsu vaihtuikin Radaan, kun tilanne maneesissa eskaloitui jo alkukäynneillä ja Sannan kanssa molemmat tipahdettiin. Tästä tunnista löytyy oma kappaleensa Sannan kirjoittamasta postauksesta tänne blogiin! Toinen isompi ratsu oli LauKan Eetu ja kolmas Terviksen Täplä. Muita ei nyt nopealla kelauksella tule mieleen, kun suokkeja en tähän nyt laske.

Tämä kuva ei alla mainitulta kerralta ole, mutta tätä en ehkä ole aiemmin blogissa julkaissut. (c) Oona
2. Olen tasan kerran ratsastusurani aikana onnistunut viemään ponin esteelle niin hyvin, että ollaan sujahdettu ohi niin, että estetolppa kaatuu. Tällä kertaa siis oltiin Sannin kanssa kasailtu erikoisesteitä maneesiin, ajallisesti taitaa tämä sijoittua elokuun alkuun. Kokeiltiin tulla tietyöeste yhdellä kannattimella isompana, toin Pokkiksen vähän kaikin puolin huonosti esteelle ja niin me sitten keilattiin koko tolppa. Heidi varmasti arvosti, kun pääsi koko esteen kasaamaan uudestaan.

3. Olen jollain tasolla pelännyt Pokkista. Tamma päätti vielä nuorina ja villeinä vuosinaan (varmaan lähemmäs kymmenen vuotta sitten) ottaa maneesissa pikku spurtin jostain mörkökulmasta toiseen päätyyn, minulla ei ollut jalustimia jaloissa eikä ohjia kunnolla kädessä, kun joitakin välikäyntejä käveltiin. Tuotahan pikku-Tiia meni sitten säikähtämään ihan kunnolla.. Tuon jälkeen pääsikin syntymään ihan kunnon tauko ponin kanssa touhuiluista. Koen silti tuon tauon kasvattaneen meitä molempia, varsinkin minusta tuli paljon rohkeampi ratsastajana, kun menin välissä enemmin muilla hepoilla. Pokkiksenkin pidemmät rallittelut muuttuivat siinä ajassa niihin nykyisiin "kahteen nopeaan".


4. Pokkiksen ikä tulee harvoin esille, ellei joku sitä esittelysivulta satu silmiinsä bongaamaan. Punkero on siis syntynyt vuonna 2000, eli tamma on minun kanssa melkein saman ikäinen, kääntyi siis 18-vuotiaaksi.

5. Keksittiin syksyllä Sannin kanssa syy sille, miksi Pokkis pelkää lehmiä. Pokkis kun on itse lehmän värinen, näkevät muut hepat joka päivä "lehmän", mutta kun Pokkis ei näe itseään muualta kuin maneesin peileistä..:D läppä oli, jos joku ei tajunnut.

6. Kuten ensimmäisestä faktasta voi päätellä, taidan olla ikuinen issikka- ja poniratsastaja. Vajaa kymmenen vuotta sitten päädyin yllättävän usein kaverini isosiskon shetlanninponin kyytiin, sen jälkeen kävin epäsäännöllisen säännöllisesti yhtä risteytysponia vuokraamassa. Kopinsalmessakin vakioratsuinani toimivat aika pitkälti Gino ja Esse, Ginoa myös vuokrasin muutaman kuukauden. Kieltämättä on ihan kivaa olla lyhyt.

toiselta tunniltani Ginon kanssa, (c) Sanna H
7. Viimeisen vuoden aikana innostukseni hevosvalokuvausta kohtaan on vain kasvanut ja kuvauksen suhteen onkin päässyt syntymään ihan kunnon tavoitteita. Päivölässä olinkin syksyllä lähes jokaisen tunnin kuvaamassa, kaksi kertaa itsekin ratsastin ja yksi viikko hujahtikin ulkomaanreissulla. Tulevaa kesää ja ajokorttia odotellessa.. Tälläkin hetkellä voisin mahdollisesti käydä joitakin kuvauksia suorittamassa Taipalsaari-Lappeenranta -säteellä, mun heppainstan @tiiajapokkis direen voi laitella viestiä jos kiinnostaa!

Tälläinen postaus sitten tähän väliin. Olisiko kiinnostusta toiselle osalle? Harkinnassa ja suunnitteilla on myös ollut postaus minusta valokuvaajana (miten kiinnostuin ja missä nyt mennään yms.), kiinnostaako se vähän heppa-aihetta sivuten?

ps. tämä syksyinen ulkoasu on menossa vaihtoon heti, kun ehdin uuden väsäilemään!

lauantai 20. tammikuuta 2018

Uudenvanha heppakaveri

Kuvista kiitos Sannalle!
Edellisessä postauksessa ehdinkin jo mainita, että sunnuntaina pääsin myös kiipeämään minulle vanhemman heppakaverin, Hessun, kyytiin. Hessu on aikanaan ollut siis Päivölässä asiakaskäytössä, mutta useampi vuosi sitten ruuna siirtyi yksityisomistukseen. Itsekin talutustuntiaikoina pääsin useampaan kertaan hepan kyytiin, yhtenä syksynä ratsastinkin Hessulla ihan tosi paljon ja tykkäsin siitä lähes yhtä paljon, kuin Pokkiksesta!

Sannan kanssa laiteltiin heppa kuntoon ja maneesissa Sanna kiipesi kyytiin, pidin kaksikolle tuntia. Aika perusjuttuja laitoin tuon kaksikon tekemään, Sannakin sanoi olleensa viimeksi tunnilla silloin, kun minä helmikuussa pidin. Enkä nyt varsinaisesti tiedä, voiko sitäkään tunniksi laskea.. Oikein kivalta tuon kaksikon meno kuitenkin näytti!

Itselläni olikin taas ratsastusvarustus kohdallaan, mutta tavaksi eivät nuo kengät ole edelleenkään tulossa, ja koko ajan kiinnitin huomiota siihen, missä kohdassa jalkaa se jalustin seikkailee! 

Alkuun testailin ruunan toimintaa ihan vaan käynnissä pysähdysten ja volttien parissa. Pysähdyksissä pientä malttamattomuutta oli havaittavissa, mutta oikein kivasti Hessu malttoi, kun parilla kerralla otti vähän enemmän kiinni muistutellen ponille, että eipäs mennäkään ihan vielä. Hessun käynti ei tempoltaan mitään reippainta ole ja ollaankin vitsailtu, että tässä on tämä meidän nopea kävelijä, mutta heppa kuitenkin käveli ihan hyvin.

Töltti olikin vähän erilaisempaa, kuin Punkerolla. Tuntui, että pompin vaan ihan miten sattuu, enkä osaa olla mitenkään järkevästi siellä kyydissä. Pienten omien alkupohdintojen jälkeen sainkin heppaa ihan hyvin ratsastettua volteilla ja ympyröillä, Hessu tuntuikin oikein kivalta! Sanna myös vinkkasi, että otahan lisäys toiselle pitkälle sivulle, ja tuota.. kyllähän sitä vauhtia irtosi, mutten töltin laadusta lähde mitään sanomaan.


Ravi oli helpompaa, kuin muistin ja teinkin aika paljon siirtymiä raviin käynnistä ja töltistä. Muutamia ympyröitä tein myös molempiin suuntiin, mutta muuten pysyttiin aika pitkälti siirtymissä ja uralla. Yllättävän iso ravi Hessulla oli, mutta ihan mukiinmenevästi onnistuin itse kyydissä keikkumaan.

Laukkaa hain vain pienet pätkät molempiin suuntiin, minkä jälkeen jatkoin vielä pienen hetken ravissa ympyröillä. Sisäohjan kanssa oli itselläni pientä ongelmaa, mutta se annettakoon anteeksi, kun en pitkään aikaan ole Hessun kyydissä ollut. Kaikin puolin hauska kaveri ja mielelläni uudelleenkin menisin! Kiitokset vielä Sannalle pienestä ratsastusajan luovutuksesta!

Sanna talutti loppukäynnit, kun aloin itse laittelemaan esteitä valmiiksi Pokkista ja Prinsiä varten. Pokkiksen ratsastuksesta olen jo julkaissut postauksen, edellisessä postauksessa hypyistä lisää siis!

Tämän viikonlopun heppailut jäivätkin välistä, koska huomenna suuntana on kummipoikani synttärit, ja tänään lauantaina Pokkis menikin jollain tunnilla. Ensi viikonloppuna käännetäänkin katseet kohti Airan tuntia! Silloin viimeistään siis palailen blogin pariin, jos en ennen sitä ehdi mitään kirjoitella!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Ninjaliiketreeniä


Eilen, sunnuntaina 14.1., talleiltiin pitkästä aikaa Sannan ja Sannin kanssa kolmestaan! Mentiin Sannan kanssa tallille jo puoleen yhteentoista, Sanni liittyi porukkaan vasta myöhemmin. Suunnitelmissa oli, että minä pitäisin Sannalle tuntia, joten ensiksi haettiin ja hoidettiin Hessu. Minäkin pääsin tällä kertaa kipuamaan pikkuruunan kyytiin, joten kirjoittelen siitä oman postauksen, ettei tästä tule liian pitkää, ja saan sillä vielä loppuviikostakin jonkun postauksen pihalle!

Sanni tuli meidän ollessa vielä maneesissa, esittelin hänelle muutaman suunnitelman siitä, miten laitetaan esteet, ja päästiin lopulta niitä asettelemaan. Tallinpuoleiselle pitkälle sivulle laitettiin linja, josta päädyttiin ratsastuksen aikana jättämään toinen este pois (liekö väli jäänyt mittaamatta vai muuten vain hassusti laskettu), pituushalkaisijalle ristikko, yhteen kulmaan vähän kaareva pikkueste, ja siitä kuudentoista metrin päähän katsomon pitkälle sivulle tehtiin okseri. Tällä kerralla siis panostus enemmin yksittäisissä hypyissä, osasyynä myös Sannin ja Prinsin kolmas(?) hyppykerta pelkällä kaulanarulla. 

postauksen kuvista iso kiitos Sannalle!
Pokkis olikin jälleen makoilemassa heinäkasassa, mutta silti yllättävän puhtaana säilynyt, takajalkoja lukuun ottamatta. Pyrin puunailemaan ponin nopeaan tahtiin, jotta ehdittäisiin käydä ottamassa kuvia. Yhdeltä oli tavoitteena olla maneesissa, kun oltiin omistajalle näin infottu ja hän oli tästä meidän aikataulusta myös yksäreille infonnut, eikä siitä siksi haluttu myöhästyä. Ihan hyvin aikataulussa pysyttiinkin!

Talutin alkukäyntejä hyvän aikaa maasta - kun oltiin oltu menossa maneesiin, oli tiellä mennyt moottorikelkka, ja siitä Pokkis sai taas hyvän syyn alkaa vähän pärisemään. Maneesissa sinne peilipäätyyn sitten kytättiinkin, kun sinnepäin se kelkka oli mennyt. Muutamaa estettä muuttelin vielä maassa ollessani, mutta jossain välissä kiipesin kyytiin kävelemään hetkeksi selästä käsin.

Käyntiverkkana toimi pieni etuosakäännöstehtävä, missä pyörittelin ponia esteiden ympärillä, aina 90 astetta kääntäen. Pokkis tulikin ihan kivasti avuille tässä, ja myös pysähdyksissä sekä liikkeelle lähdöissä vastasi apuihin yllättävän nopeasti. Muutamat pohkeenväistöt uralta pois ja takaisin tehtiin myös.


Ravissa Pokkis löysikin jonkun uuden moodin, koska tamma kipitti melkoista kyytiä eteenpäin! Annoin ponin ravata enimpiä energioita pois, minkä jälkeen aloin ratsastaa ponia enemmän avuille. Tehtiin aika paljon ympyröitä ja käyntisiirtymiä, Pokkis taipui ja asettui yllättävän kivasti! Enimmät energiatkin sain tällä kertaa siirrettyä ponin oikeanlaiseen liikkumiseen sen sijasta, että niitä oltaisiin vielä kaahotettu pois. Molempiin suuntiin pidin verkan aika yksinkertaisena.

Laukkaa otin ihan vaan parit pätkät, oikeaan kierrokseen sujui oikein kivasti, poni liikkui pohkeesta hyvin eteen ja tuli myös hyvin takaisin reippaamman pätkän jälkeen. Vasenta laukkaa Pokkis ei tälläkään kerralla esitellyt, ja aluksi tuntui, että poni unohti kokonaan kuskin olemassaolon. Tässä vaiheessa kuski jäikin vähän turhan pitkäksi aikaa muistuttelemaan raipalla siitä omasta olemassaolostaan ja no, ensimmäistä kertaa Pokkis protestoi vähän enemmän käskyihini. Tamma nimittäin otti, enkä ihan tarkalleen tiedä että mitä teki, mutta toisella takajalalla se potkaisi ihan kunnolla taaksepäin ja osittain siinä sitten pukittikin. Eikä tuon jälkeen voinut naurunsekaisena muuta kuin nostaa sen (väärän) laukan, minkä jälkeen hidastella käyntiin ja vaihtaa suuntaa. Taisi poni kieltämättä hämmentyä itsekin notkeudestaan. Täysin mun vika tosin tuokin, mutta tulipahan päivän naurut siinä.

Tällänen ninja tällä kertaa:D
Ensimmäiset verkkahypyt taidettiin ottaa Pokkiksen kanssa kulman pikkuesteelle, mikä oli Punkeron mielestä ihan liian pieni - siitähän pääsee yksi jalka kerrallaan yli. Se tultiin uudestaan paremmalla menestyksellä, minkä jälkeen tultiin pituushalkaisijan ristikko. Siitä Pokkis meinasi sujahtaa ohi, mutta sain tamman siitä kuitenkin yli. Jokaisen onnistuneen hypyn välissä Sanni hyppäsi siis Prinsillä, eli poni sai hyvät käyntitauot lähes joka välissä. 

Okseria yritettiin vasempaan kierrokseen. Päästiin siitä yli sitä romauttamatta, mutta päädyttiin vaihtamaan se toiseen suuntaan. Linjalle sain ponin hyvässä laukassa, mutta tamma pääsi välissä vähän pitkäksi, eikä siitä seuraavasta osasta sitten yli päästykään. Seuraavalla kerralla olin itse hereillä ja päästiin molemmista onnistuneesti yli. Sanni kuitenkin halusi ottaa toisen esteen siitä pois, joten siihen jäikin lopulta vain yksittäinen pysty.


Muutamaan kertaan tulin ensin kulman pikkupystyn ravilähestymisellä, minkä jälkeen laukassa okserille. Päästiin siihen okserille ihan hyvin, mitä nyt Pokkis parilla kerralla yritti miuta kuskata. Innostuttiin myös hieman nostamaan tuota okseria, ehkä 50cm korkeaksi, ja tultiin muutamaan kertaan ihan vaan sitä yksittäisenä. Saatiinkin tuohon okserille ihan superkivat hypyt!

Loppuun otettin vielä parit hypyt muille esteille. Koroteltiin pituushalkaisijan ristikko pikkupystyksi ja siihen tultiin Pokkiksen kanssa ihan hyvässä laukassa, mutta huonoon paikkaan. Siitä räpiköitiin yksi jalka kerrallaan yli, puomeja pudottamatta.

Pyydettiin Sannaa tekemään meille pitkän sivun pystystä isompi ristikko, mihin otettiin viimeiset hypyt. Tuohon olikin hyvä lopettaa! Pokkis tuli siihen hyvässä laukassa ja sain ponin jopa hyvään paikkaan (noiden issikoiden laukan säätely tuppaa välillä olemaan vähän haastavaa) ja saatiin siihen oikein hyvä hyppy, mihin oli hyvä lopettaa!

Ei katsota tuota ohjaa, vaan hienoa ponia, jooko?
Loppuraveissa Pokkis tuntui ihan superkivalta! Poni oli oikein rento ja esitteli kivaa ravia, mikä säily hyvin läpi ympyröiden ja muiden kiemuroiden. Ravien jälkeen tulin taluttamaan loppukäynnit maasta ja samalla kantelemaan esteitä. 

Hyvä fiilis jäi näistä hypyistä! Tulevana viikonloppuna tarkoituksena olisikin suorittaa ihan kunnolliset kouluväännöt, jotta ollaan sitten hyvässä terässä Airan tuntia varten!

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Talvimaastopäivä

Frami pari talvea takaperin
Lauantaina liikutin molemmat ponit selästä käsin maastossa. Framin kanssa oli alun perin tarkoitus käydä vain talutuslenkillä, mutta jo omistaja sanoi, että menkää vaan ratsain (yleensähän siis selästä käsin ponin liikutan, mutta alkuun tuolla säällä maastoilu ei houkutellut millään tasolla). Muutamien mutkien kautta oltiin tosiaan tuohon maastoiluun päädytty, mutta koska maneesiin ei päässyt ja kenttäkin oli aika upeassa kunnossa, ei muita vaihtoehtoja jäänyt.

Käytiin kiertämässä rantatieltä alkava polkulenkki, minkä kiertämiseen meiltä taisi mennä parisenkymmentä minuuttia. Heppojen hoitamiseen ei kauaa mennyt, kun Sanni meni ilman satulaa ja itse olin muuten vain nopea satulankin kanssa. Kenkiä en itse jaksanut kuitenkaan vaihtaa, joten ilman jalustimia kyydissä tuli keikuttua.

Frami oli ihan hauska. En ole hetkeen ruunaa selästä käsin liikuttanut (viime liikutuskerralla rokotusten takia maastakäsittelin), kyydissä olen ollut viimeksi kai marraskuussa. Metsäpolulla sai kyllä olla ohjaamassa, ettemme olisi löytäneet itseämme ihan umpiryteiköstä. Koko lenkki tosiaan käveltiin, suurimmaksi osaksi oltiin metsäpolulla ja vain pienet pätkät tiellä.

näitä kuvia todennäköisesti näette vielä tulevana kesänäkin säännöllisin väliajoin..:D (c) Oona Pitkonen 
Pokkis ja Rjupa laiteltiin aika vauhdilla valmiiksi, koska ajateltiin, että ollaan sitten heti kahdeltatoista maneesissa ja ehditään ratsastaa hyvin. Pieni informaatiokatkos toi kuitenkin muutokset suunnitelmiin, joten päädyttiinkin Sannin kanssa maastoon, kun vaikka maneesiin oltaisi päästy, muttei oikein mahduttu.

Lähdettiin kävelemään ihan perusreittiä, kuivurinmäestä ylös, polkua pitkin hiekkatielle. Laukkasuoralle menevästä risteyksestä päädyttiin talolle ja otettiin siihen tölttiä/ravia pohjan salliessa. Pokkis olikin ihan vauhdilla menossa, poni selkeästi nautti maastoon pääsystä, kun talvella ei noilla paljoa maastoilla. Talolla hidastettiin, minkä jälkeen käveltiin tietä pitkin yhden mäen alapäähän. Haluttiin nimittäin nähdä sen mäen kunto: voisikohan siinä laukata? Todettiin pohja ihan hyväksi, joten siihen nostettiinkin laukka.

Pokkis lähtikin aika reippaasti. Tien reunanpuoleisen ohjan kanssa saikin olla aika tarkkana, poni kurkkaili säännöllisesti keskelle ja Rjupan ohi. Kuskia kuitenkin vaan nauratti! Jatkettiin tuon laukkapätkän jälkeen hakkuuaukean pienelle ylämäkipolulle, mikä käveltiin. Sieltä jatkettiin metsätietä pitkin pidempi pätkä ravissa, koska ei käännytty jalkapallokentän jyrkkään alamäkeen, vaan mentiinkin reitille, missä ei olla Pokkiksen kanssa paljoa käyty.

Oltiin jo otettu ponit käyntiin alamäkeä varten, ja siinä vaiheessa Pokkis näki jonkun puunrungon. Se olikin sitten aika pelottava puunrunko. Pokkis kerkesi sitä hieman katsoa, minkä jälkeen kieppasi ympäri, otti useamman laukka-askeleen (enemmän, kuin ponille tyypilliset "kaks nopeeta"!), kääntyi vielä uudestaan, minkä jälkeen pysähtyi ihmettelemään, että miten me oikein tähän päädyttiin. Siitä jatkettiin kuitenkin hyvillä fiiliksin mäki alas.

vuodentakainen kuva rantatieltä, (c) Heidi
Jalkapallokentälle nouseva mäki oli se mielenkiintoisimmiten odotettu osuus, koska se tosiaan käveltiin. Ei vaan oltu aivan varmoja siitä, olivatko hevoset asiasta samaa mieltä: yleensä se laukataan. Annettiin kuitenkin molemmille vähän pidempää ohjaa, eikä kumpikaan edes yrittänyt poistua paikalta.

Futiskentältä laskeuduttiin mörkömetsään kävelemään ja käynnissä edettiinkin pitkä matka, ihan pienen ylämäen alkuun asti. Siihen otettiin pieni pätkä laukkaa, ja siihen Punkero sitten otti ja lähti! Pieni väli pääsi jäämään Rjupaan, ja tuntui, että poni meinaa pinkoa minkä jaloistaan pääsee. Harmi, ettei kesällä tuollaista vauhtia tarjolla usein ole: nyt jouduin ottamaan aika paljon kiinni, koska vaikka pohja olikin hyvä, lähes koko ajan mietin, että varmaan onnistutaan vielä kaatumaan.

Käytiin vielä uudestaan laukkaamassa se ensimmäinen mäki, koska se oli tosiaan vain tuon mörkömetsän ylämäen toisella puolella. Viimeisen pätkän Pokkis meni kivasti ja nätisti, silti kuitenkin ihan reippaasti. Tuon laukkapätkän jälkeen jatkettiin talolle metsätietä pitkin, sieltä tulomatkalta tuttua tietä hiekkatielle. Siinä vielä vähän ravattiin ja Pokkis sai purkaa viimeisetkin pärinät.

Hiekkatieltä loppumatka tallille käveltiin, tallilla hoideltiin ponit pois ja palauteltiin ulos. Kiva maasto oli, vaikka Pokkis välillä vähän pärisikin! Nyt on Päivölätalvimaastokin tältä erää suoritettu. Kohta alkaakin olla jo aika palata hetkeksi vähän vakavampaan treeniin, jos edes kerran ennen Airan tuntia mentäisiin vähän rankemmin. Muutaman kerran rennompi meno on toivottavasti tehnyt hyvää!