maanantai 22. tammikuuta 2018

Pelkäsin Pokkista


Luin jo kuukausia sitten Ainon blogista vastaavanlaisen faktapostauksen, minkä innostuin itsekin toteuttamaan. Itse asiassa tämä postaus on roikkunut luonnoslistalla puoliksi valmiina jo useamman kuukauden, mutta tähän väliin sain tämän vihdoin kirjoiteltua julkaisukuntoon! Tässä postauksessa kerron siis faktoja Pokkiksesta, omista heppailuistani, ratsastushistoriasta, tai minusta ratsastajana, mitä en ole blogissa maininnut (tai ainakaan kovin montaa kertaa).

1. Elämäni aikana olen ratsastanut kolmella (tai no, periaatteessa neljällä) isommalla hevosella. Ensimmäinen isompi ratsu taisi olla Raijan tallin Madeira, mutta ratsu vaihtuikin Radaan, kun tilanne maneesissa eskaloitui jo alkukäynneillä ja Sannan kanssa molemmat tipahdettiin. Tästä tunnista löytyy oma kappaleensa Sannan kirjoittamasta postauksesta tänne blogiin! Toinen isompi ratsu oli LauKan Eetu ja kolmas Terviksen Täplä. Muita ei nyt nopealla kelauksella tule mieleen, kun suokkeja en tähän nyt laske.

Tämä kuva ei alla mainitulta kerralta ole, mutta tätä en ehkä ole aiemmin blogissa julkaissut. (c) Oona
2. Olen tasan kerran ratsastusurani aikana onnistunut viemään ponin esteelle niin hyvin, että ollaan sujahdettu ohi niin, että estetolppa kaatuu. Tällä kertaa siis oltiin Sannin kanssa kasailtu erikoisesteitä maneesiin, ajallisesti taitaa tämä sijoittua elokuun alkuun. Kokeiltiin tulla tietyöeste yhdellä kannattimella isompana, toin Pokkiksen vähän kaikin puolin huonosti esteelle ja niin me sitten keilattiin koko tolppa. Heidi varmasti arvosti, kun pääsi koko esteen kasaamaan uudestaan.

3. Olen jollain tasolla pelännyt Pokkista. Tamma päätti vielä nuorina ja villeinä vuosinaan (varmaan lähemmäs kymmenen vuotta sitten) ottaa maneesissa pikku spurtin jostain mörkökulmasta toiseen päätyyn, minulla ei ollut jalustimia jaloissa eikä ohjia kunnolla kädessä, kun joitakin välikäyntejä käveltiin. Tuotahan pikku-Tiia meni sitten säikähtämään ihan kunnolla.. Tuon jälkeen pääsikin syntymään ihan kunnon tauko ponin kanssa touhuiluista. Koen silti tuon tauon kasvattaneen meitä molempia, varsinkin minusta tuli paljon rohkeampi ratsastajana, kun menin välissä enemmin muilla hepoilla. Pokkiksenkin pidemmät rallittelut muuttuivat siinä ajassa niihin nykyisiin "kahteen nopeaan".


4. Pokkiksen ikä tulee harvoin esille, ellei joku sitä esittelysivulta satu silmiinsä bongaamaan. Punkero on siis syntynyt vuonna 2000, eli tamma on minun kanssa melkein saman ikäinen, kääntyi siis 18-vuotiaaksi.

5. Keksittiin syksyllä Sannin kanssa syy sille, miksi Pokkis pelkää lehmiä. Pokkis kun on itse lehmän värinen, näkevät muut hepat joka päivä "lehmän", mutta kun Pokkis ei näe itseään muualta kuin maneesin peileistä..:D läppä oli, jos joku ei tajunnut.

6. Kuten ensimmäisestä faktasta voi päätellä, taidan olla ikuinen issikka- ja poniratsastaja. Vajaa kymmenen vuotta sitten päädyin yllättävän usein kaverini isosiskon shetlanninponin kyytiin, sen jälkeen kävin epäsäännöllisen säännöllisesti yhtä risteytysponia vuokraamassa. Kopinsalmessakin vakioratsuinani toimivat aika pitkälti Gino ja Esse, Ginoa myös vuokrasin muutaman kuukauden. Kieltämättä on ihan kivaa olla lyhyt.

toiselta tunniltani Ginon kanssa, (c) Sanna H
7. Viimeisen vuoden aikana innostukseni hevosvalokuvausta kohtaan on vain kasvanut ja kuvauksen suhteen onkin päässyt syntymään ihan kunnon tavoitteita. Päivölässä olinkin syksyllä lähes jokaisen tunnin kuvaamassa, kaksi kertaa itsekin ratsastin ja yksi viikko hujahtikin ulkomaanreissulla. Tulevaa kesää ja ajokorttia odotellessa.. Tälläkin hetkellä voisin mahdollisesti käydä joitakin kuvauksia suorittamassa Taipalsaari-Lappeenranta -säteellä, mun heppainstan @tiiajapokkis direen voi laitella viestiä jos kiinnostaa!

Tälläinen postaus sitten tähän väliin. Olisiko kiinnostusta toiselle osalle? Harkinnassa ja suunnitteilla on myös ollut postaus minusta valokuvaajana (miten kiinnostuin ja missä nyt mennään yms.), kiinnostaako se vähän heppa-aihetta sivuten?

ps. tämä syksyinen ulkoasu on menossa vaihtoon heti, kun ehdin uuden väsäilemään!

10 kommenttia:

  1. Tarviiko maksaa, jos tulet kuvaamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä näillä taidoilla paljoa kehtaa pyytää, mutta pientä korvausta vastaan tarkotus olisi jatkossa kuvailut suorittaa (5-10€ vähän etäisyyksistäkin riippuen). Tarkemmin voidaan sopia sitten blogin kommenttien ulkopuolella!

      Poista
    2. Okei, itse asun Imatralla, että onkohan liian kaukana. Ihan näin mielenkiinnosta kyselen, että otatko maksun myös kavereiltasi vai vaan ns tuntemattomilta. Itse olen kanssa omien kuvien kohdalla miettinyt tuota maksuhommaa.

      Poista
    3. Laita mulle vaikka ig-diressä (photographybytiiak) tai facessa (Tiia Käyhty) viestiä, niin katsellaan! Jos ei nyt talvi-/kevätaikaan järjesty, olisi kesällä ainakin mahdollisuudet Imatrallekin suunnata, kun mulla on sitten ajokortti taskussa ja saisin mahdollisesti Lappeenrantaan matkan varrelle muita kuvattavia järjestettyä!

      Joo, itsekin olen nyt viimeaikoina tätä maksuhommaa alkanut enemmän miettimään kavereiden kohdalla, varsinkin, kun tätä omaa kamerakalustoa päivittelin, ja sitä rahaa upposikin astetta enemmän tällä kertaa..

      Mun kotitallin (Päivölän) porukan kohdalla olen siihen päätynyt, etten mitään kehtaa pyytää. Siellä nämä kuvattavat ovat yleensä mulle tosi läheisiä kavereita, tai sitten tätä muuta talliporukkaa, joita kuvailen yleensä vain ohimennen pyytämättäkin. Nuo kaverit ovat tähän asti hyvin itse ja pyytämättä huolehtineet, että jotenkin mut palkkaavat, ja niiden keskuudessa ollaan sitten menty ruoka- ja ratsastuspalkalla (ja yhden toisen tallin neitosen kanssa myös sillä, että tarjosi mulle majoituspaikan yöksi, kun ei porukoiden tarvitse mun kuvauskeikkojen takia useaan kertaan edestakaisin ajella), mikä kelpaa itselleni oikein hyvin. Muutama kaveri myös minua itseäni kuvaa niin paljon, että menee aika tasapuoliseksi tuo touhu.

      Hiljalleen tässä olen kuitenkin alkanut harkita näiden itselleni etäisempien kavereiden kohdalla pientä rahallista korvausta, jos ei muita diilejä ole aikaan saatu. Täällä amatööritasolla kun kuitenkin olen, ei paljoa kehtaa pyytää, joten pyrin pitämään kavereiden kohdalla tämän maksuhomman joka suuntaan avoimena: jos jotain muuta keksii, ei se rahan vaihtuminen ole pakollista, ja rahallisestikin siinä vitosen kieppeillä. Liian vahvasti on hetkittäin tuntunut siltä, että tätä mun kuvausinnokkuutta käytetään hyväksi (tästä aiheesta voidaan keskustella sitten nimien kanssa lisää jos kiinnostusta on), joten sillä silmälläkin olen tätä hommaa nyt alkanut uudestaan katselemaan.

      Koulussa on kaveriporukalla tullut puheeksi lähinnä se, että jos joku niitä kuvia oikeasti haluaa, on ne sitten valmis jotenkin korvaamaankin. (Tässä nyt lähinnä vanhojentanssikuvista puhuttu, mutta eiköhän tämä ihan heppahommiinkin päde.) Faktahan on se, että kun tähän duuniin sitä rahaa ja omaa vapaa-aikaa joutuu väkisin upottamaan jos haluaa kehittyä, on se omasta mielestäni ihan kohtuullista, että pienen korvauksen tehdystä työstä saan.

      Eli joo, kavereiden kohdalla tämä on vähän ristiriitainen ja sekava homma tällä hetkellä, mutta kaikki vaihtoehdot pyrin pitämään avoinna ja jonkunlaatuista korvausta (oli sitten rahallista, ruokaa, mun ratsastuksen kuvaamista tms.) toivon. Vaikka mä tätä hommaa mielelläni teen, pysyy tämä silti itsellenikin mielekkäämpänä, kun tiedän jonkunlaatuisen kiitoksen saavani!

      Hups, tästä tulikin vähän pitkä ja sekava vastaus! Tämä asia on tosiaan ollut itselläni tosi pinnassa menneen viikonlopun, joten sen takia tätä tekstiä nyt pääsikin syntymään, toivottavasti ei haittaa ja sait kiinni mun pointista tämän sekavuuden keskeltä!:)

      Poista
  2. Olipas tää kiva postaus, nää oli vähän jopa yllättäviäkin faktoja osa! Esimerkiksi tuo tuli yllätyksenä, että olet jopa pelännyt Pokkista :o Toki ymmärrän tuon syyn täysin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi mun Pokkispelko on tullut yllättävän monelle ihan uutena juttuna! Tilanne olisi kieltämättä ollut vähän erilainen, jos olisin ollut itse sen pari vuotta vanhempi.:D Kummasti tuossa ponissa se joku vetovoima säilyi, kun nykyään siihen jotenkin vaan luottaa ja tällaiseksi kaksikoksi ollaan päädytty!

      Poista
  3. Kiva postaus ja kiva blogi muutenkin sulla! Täällä kans ikuinen issikka ratsastaja, isommat hepat on hienoja, mut on ne issikat vaan parhaita. Itseäni harmittaa tosi paljon, kun oon ihan liian pitkä menemään pienemmillä poneilla, se ois niin kivaa! Issikat päätähtinä kiinnostaa aina, taidan siis jäädä seurailemaan. :)

    tallintarinoita.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kummasti noissa issikoissa joku vetovoima kiskoi miutkin takaisin Päivölään vajaan vuoden jälkeen tallinvaihdosta! Ovat nuo kyllä vaan ihan parhaita palleroita ❤️

      Käyn kurkkaamassa sun blogin!:)

      Poista
  4. Kiva, kun toteutit tämän postauksen! Tätä oli todella kiva lukea ja tässä oli muutamia yllättäviäkin faktoja. Luulin oikeasti, että Pokkis on nuorempi tapaus, mutta sillähän onkin ikää jo vaikka kuinka paljon! Tosi hyvä postau, tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tuota ponia tuskin kukaan sanoisi kuitenkaan ihan 18-vuotiaaksi, oma heittoni olisi ehkä kahdentoista paikkeilla jos en tietäisi. Ulkonäkö (ja luonne) pettää!:D
      Kiva kun tykkäsit, mulle jäi itselleni vähän ristiriitaiset fiilikset tästä, kun kamalan nopeaan tahtiin tämän rustailin loppuun!

      Poista