sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Talvimaastopäivä

Frami pari talvea takaperin
Lauantaina liikutin molemmat ponit selästä käsin maastossa. Framin kanssa oli alun perin tarkoitus käydä vain talutuslenkillä, mutta jo omistaja sanoi, että menkää vaan ratsain (yleensähän siis selästä käsin ponin liikutan, mutta alkuun tuolla säällä maastoilu ei houkutellut millään tasolla). Muutamien mutkien kautta oltiin tosiaan tuohon maastoiluun päädytty, mutta koska maneesiin ei päässyt ja kenttäkin oli aika upeassa kunnossa, ei muita vaihtoehtoja jäänyt.

Käytiin kiertämässä rantatieltä alkava polkulenkki, minkä kiertämiseen meiltä taisi mennä parisenkymmentä minuuttia. Heppojen hoitamiseen ei kauaa mennyt, kun Sanni meni ilman satulaa ja itse olin muuten vain nopea satulankin kanssa. Kenkiä en itse jaksanut kuitenkaan vaihtaa, joten ilman jalustimia kyydissä tuli keikuttua.

Frami oli ihan hauska. En ole hetkeen ruunaa selästä käsin liikuttanut (viime liikutuskerralla rokotusten takia maastakäsittelin), kyydissä olen ollut viimeksi kai marraskuussa. Metsäpolulla sai kyllä olla ohjaamassa, ettemme olisi löytäneet itseämme ihan umpiryteiköstä. Koko lenkki tosiaan käveltiin, suurimmaksi osaksi oltiin metsäpolulla ja vain pienet pätkät tiellä.

näitä kuvia todennäköisesti näette vielä tulevana kesänäkin säännöllisin väliajoin..:D (c) Oona Pitkonen 
Pokkis ja Rjupa laiteltiin aika vauhdilla valmiiksi, koska ajateltiin, että ollaan sitten heti kahdeltatoista maneesissa ja ehditään ratsastaa hyvin. Pieni informaatiokatkos toi kuitenkin muutokset suunnitelmiin, joten päädyttiinkin Sannin kanssa maastoon, kun vaikka maneesiin oltaisi päästy, muttei oikein mahduttu.

Lähdettiin kävelemään ihan perusreittiä, kuivurinmäestä ylös, polkua pitkin hiekkatielle. Laukkasuoralle menevästä risteyksestä päädyttiin talolle ja otettiin siihen tölttiä/ravia pohjan salliessa. Pokkis olikin ihan vauhdilla menossa, poni selkeästi nautti maastoon pääsystä, kun talvella ei noilla paljoa maastoilla. Talolla hidastettiin, minkä jälkeen käveltiin tietä pitkin yhden mäen alapäähän. Haluttiin nimittäin nähdä sen mäen kunto: voisikohan siinä laukata? Todettiin pohja ihan hyväksi, joten siihen nostettiinkin laukka.

Pokkis lähtikin aika reippaasti. Tien reunanpuoleisen ohjan kanssa saikin olla aika tarkkana, poni kurkkaili säännöllisesti keskelle ja Rjupan ohi. Kuskia kuitenkin vaan nauratti! Jatkettiin tuon laukkapätkän jälkeen hakkuuaukean pienelle ylämäkipolulle, mikä käveltiin. Sieltä jatkettiin metsätietä pitkin pidempi pätkä ravissa, koska ei käännytty jalkapallokentän jyrkkään alamäkeen, vaan mentiinkin reitille, missä ei olla Pokkiksen kanssa paljoa käyty.

Oltiin jo otettu ponit käyntiin alamäkeä varten, ja siinä vaiheessa Pokkis näki jonkun puunrungon. Se olikin sitten aika pelottava puunrunko. Pokkis kerkesi sitä hieman katsoa, minkä jälkeen kieppasi ympäri, otti useamman laukka-askeleen (enemmän, kuin ponille tyypilliset "kaks nopeeta"!), kääntyi vielä uudestaan, minkä jälkeen pysähtyi ihmettelemään, että miten me oikein tähän päädyttiin. Siitä jatkettiin kuitenkin hyvillä fiiliksin mäki alas.

vuodentakainen kuva rantatieltä, (c) Heidi
Jalkapallokentälle nouseva mäki oli se mielenkiintoisimmiten odotettu osuus, koska se tosiaan käveltiin. Ei vaan oltu aivan varmoja siitä, olivatko hevoset asiasta samaa mieltä: yleensä se laukataan. Annettiin kuitenkin molemmille vähän pidempää ohjaa, eikä kumpikaan edes yrittänyt poistua paikalta.

Futiskentältä laskeuduttiin mörkömetsään kävelemään ja käynnissä edettiinkin pitkä matka, ihan pienen ylämäen alkuun asti. Siihen otettiin pieni pätkä laukkaa, ja siihen Punkero sitten otti ja lähti! Pieni väli pääsi jäämään Rjupaan, ja tuntui, että poni meinaa pinkoa minkä jaloistaan pääsee. Harmi, ettei kesällä tuollaista vauhtia tarjolla usein ole: nyt jouduin ottamaan aika paljon kiinni, koska vaikka pohja olikin hyvä, lähes koko ajan mietin, että varmaan onnistutaan vielä kaatumaan.

Käytiin vielä uudestaan laukkaamassa se ensimmäinen mäki, koska se oli tosiaan vain tuon mörkömetsän ylämäen toisella puolella. Viimeisen pätkän Pokkis meni kivasti ja nätisti, silti kuitenkin ihan reippaasti. Tuon laukkapätkän jälkeen jatkettiin talolle metsätietä pitkin, sieltä tulomatkalta tuttua tietä hiekkatielle. Siinä vielä vähän ravattiin ja Pokkis sai purkaa viimeisetkin pärinät.

Hiekkatieltä loppumatka tallille käveltiin, tallilla hoideltiin ponit pois ja palauteltiin ulos. Kiva maasto oli, vaikka Pokkis välillä vähän pärisikin! Nyt on Päivölätalvimaastokin tältä erää suoritettu. Kohta alkaakin olla jo aika palata hetkeksi vähän vakavampaan treeniin, jos edes kerran ennen Airan tuntia mentäisiin vähän rankemmin. Muutaman kerran rennompi meno on toivottavasti tehnyt hyvää!

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus! Tykkään niin näistä sun kirjottamista ratsastuspostauksista! Kiva, että teidän maasto sujui pienistä pärinöistä huolimatta hyvin. Pokkis tykkää varmasti vähän rennomasta "maastojaksosta", mä ainakin hevosena tykkäisin :D

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, kiva jos tykkäät! Oli kyllä ihan huippumaasto, Pokkiksella nyt aina vähän pärisee..:D Ihan hyvää tämä rento jakso meille molemmille taitaa tehdä, ollaan sitten kahden viikon päästä Airassa huippukunnossa (tai sitten ei)!

      Poista