keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Aika lopettaa

Mä kerkesin jo pienen hetken ajatella, ettei ehkä sittenkään vielä olisi tämän aika, mutta vahvasti siltä näyttää..


Oon varmaan useampaan kertaan lupaillut blogin aktivoitumisesta koulujen loppuessa ja niin edespäin, mutten mä selkeästi ole aktivoitumisen suhteen onnistunut, päinvastoin: kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotona odottavat bilsan- ja enkun kirjat, usein myös kasa muokattavia kuvia, sekä muu sosiaalinen elämä.

Sehän on vaan fakta, että aikaa vuorokaudessa on 24 tuntia, joista lähemmäs kymmenen menee nukkumiseen (toivottavasti). Nyt kesäaikaan teen tosiaan töissä kahdeksan tunnin päiviä ja siihen päälle vielä jonkun verran kuvausjuttuja. Takaraivossa hakkaavat myös jo edellä mainitut syksyn ylioppilaskirjoitukset, ja kun mä noihin tunteihin lisään vielä kaiken arkipäiväisen ohjelman, voin todeta vuorokauteni olevan aika täynnä. Jostain on otettava pois.

Sanna otti meistä ihania kuvia pari viikkoa sitten, kaikki kuvat (c) Sanna.H!
Mun blogi-innostuksen lasku on varmasti ollut huomattavissa jo alkuvuodesta asti, eikä tämä ole edes ensimmäinen kertta, kun mä olen lopetuspostauksen kirjoittanut. Aluksi mä ajattelin oman innostukseni hiipumisen johtuvan Pokkiksen huonommasta jaksosta ja sitä seuranneesta saikusta, mutta asioiden selvitessä mun motivaatio ei kokenut ihmekasvua. Tuskin tulee kokemaankaan.

Mä en halua, että blogi sisältää pelkästään valokuvauspostauksia ja useat ratsastukset yhteen tiivistäviä tekstejä (=se, mitä blogi tällä hetkellä on). Jos mä toimin minkään tason sisällöntuottajana, on se asia, jonka haluan hoitaa huolella ja siihen panostaen. Tällä hetkellä mulla ei riitä aika siihen mitenkään, ja tuskin tulee hetkeen riittämään abivuoden häämöttäessä edessäpäin.

Mun heppailut jatkuvat Pokkiksen kanssa normaaliin tahtiin, kuten kuvausjututkin (tosin kuvauksen kannalta homma tuntuu hetki hetkeltä vakavoituvan). Päivittelyä jatkan instagramin puolella omilla tileillään @tiiajapokkis sekä @photographybytiiak! Nyt viimeistään kannattaa nuo tilit ottaa haltuun jos kiinnostaa, siellä aktiivisuustasokin on blogiin verrattuna aika korkea ja tulee varmasti nousemaan.


Blogit ovat tuoneet omanlaisensa sisällön mun elämään jo lähemmäs kymmenen vuoden ajan. Tää päätös ei todellakaan ole helppo, enkä kiellä etteikö tän päätöksen tekeminen tunnu hurjalta ja omalla tavallaan oudoltakin, mutta jotenkin tää on myös helpottavaa. Ehkä mä joskus tulen vielä takaisin, ehkä en malta pysyä edes kauaa poissa, tai ehkä comebackia ei koskaan tule. Mahdollinen paluu tulee kuitenkin tämän blogin puolelle tapahtumaan, jos tulee. Nyt mun on kuitenkin aika kiittää ja siirtyä takavasemmalle.

Oon kiitollinen jokaiselle, joka on ollut millään tasolla osana blogin sisällön tuottamista, varsinkin kaikki kameran taakse uhrautuneet kaverit ansaitsevat suuren kiitoksen, vierailevista bloggaajista puhumattakaan, kiitos! Suurin kiitos lähtee teille lukijoille, oon saanut tutustua upeisiin tyyppeihin blogin kautta, ja ilman teitä lukijoita tän blogin aikakausi olisi tuskin ollut näinkään pitkä! On upeeta, että ootte jaksaneet seurata tän ikuisen issikkatytön heppailuja kommelluksineen, kiitos jokaiselle joka on näiden vuosien aikana blogia lukenut ja postauksia kommentoinut!


kiitos.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Järvihirviö


Viime viikon sunnuntain (3.6.) ratsastuksista kerkesinkin päivitellä jo Instagramin (@tiiajapokkis) puolelle. Mulla olikin poikkeuksellisesti kaksi issikkaa ratsuina, Pokkis ja Veiga. Pogiliitin kanssahan ollaan edelliset kaksi saikunjälkeistä viikonloppua maastoiltu, joten tällä kertaa päädyttiinkin ihan kentän aitojen sisäpuolelle, ilman satulaa tosin.

Päivään oli mahdutettu aika paljon ohjelmaa ja omistaja nakitti meille myös pari vapaaehtoista juttua päivän aikana, mutta ihan mielellään auteltiin! Talliseurana mulla tosiaan olivat Heidi ja Veera, ja päivä starttasi heidän palkkaratsastukselleen. Päädyin tyttöjen ratsastuksen kuvaamisen jälkeen auttelemaan Pokkiksen kengityksessä lahjomalla ponia leipäpaloilla, minkä jälkeen tamma pääsi hetkeksi pihalle. Me suunnattiin Heidin ja Veeran kanssa syömään kalliolle ja ihmettelemään maailman menoa.


Pokkis oli tosiaan tällä kertaa ollut hieman hurjistunut härkä kengityksessä (kuumuus ja itikat tallissa, edelliskerralla kuulema ollut ihan epäpokkismainen ja tosi nätisti), joten päädyin vielä juoksuttamaan tamman kentällä ennen ratsastusta. Kyllähän Pogiliitti siinä vähän rallittelikin, mutta kun meno meni enemmän syömiseksi, nappasin ponin tallin puolelle. Nopean harjauksen ja kavioiden puhdistuksen sekä suitsimisen jälkeen suunnattiin kuitenkin takaisin kentälle.

Pääsin jopa hyppäämällä kyytiin, mutta lähes heti päädyin säätämään kamerajuttuja ponin selästä käsin Heidille - säätelyjen kautta takaisin hommiin. Alkuun tein ihan käyntijuttuja: muutamia pysähdyksiä ja etuosakäännöksiä molempiin suuntiin. Pokkiksen kanssa siis suunnitelmana oli pitää ihan rento päivä, ja sitä myös noudatettiin. "Omille asetuksilleni" lähdin tammaa vaan hakemaan rennoin mielin, koska kahden tulevan leiriviikon takia ne kuitenkin katoaisivat. Heti käyntijuttujen jälkeen otin vaan vähän tölttiä kumpaankin suuntaan, mutta tällä kertaa en alkanut tölttiä paremmaksi hakea.


Ravijuttuihin innostuttiin heittämään parit puomit pakkaa sekoittamaan! Tein alkuun ihan vaan sileällä ympyröitä ponia asetellen ja taivutellen. Alusta asti Pokkis liikkui ihan superkivasti omalla moottorilla, ja oli kaikin puolin tosi kivan oloinen. Puomeille saatiin vähän vaihtelevia pätkiä, ja yksi väli oli ehkä muita pidempi, kun tamma tunki siihen välillä ylimääräisen askeleen.:D Puomijuttuja tultiin molemmista suunnista, edelleen myös ympyröitä tehden. Pokkis selkeästi innostui puomeista ja nautti hommasta, kun alkoi aina ennen puomeja kiihdytellä.

Laukkaa otin vaan muutamat nostot oikeaan kierrokseen, poni nosti oikein nätisti ja laukkasi kivasti. Jatkettiin laukan jälkeen muutamat kierrokset ravissa pidemmällä ohjalla ja annoin ponin venytellä, minkä jälkeen siirryttiin hiljalleen käyntiin.


Kerta kun meillä ei satulaa matkassa ollut ja mulla oli riittävästi vaihtovaatetta matkassa, päädyttiin me rantaan loppukäynneille Sannin innoittamana. Pokkiksen kanssa pyörähdettiin järven puolella, ja ai että kun poni oli innoissaan. Pokkis olisi varmaan ihan mielellään mennyt syvemmällekin, mutta se jätetään sitten meidän uittomaaston puolelle! Poni kuitenkin polski ja roiski vettä sen verran reilusti, että mun paita kastui selänkin puolelta. Pogiliitti olisi varmasti mennyt sukelluksellekin, jos olisin vaan antanut.. Mainittakoon vielä, että tuon järvireissun jäljiltä mun nilkassa ja jalkapöydässä komeilee kymmenkunta itikanpuremaa edelleen.

Pokkis pääsi vielä tallilla suihkuun ja pihalle, Heidi kävi hakemassa mulle Veigan karsinaan odottelemaan tässä välissä. Päästin tammat vihreälle samalla kertaa, kun vein Pokkiksen ulos, ja Heidin kanssa yhdessä laitettiin sekaporukka tässä välissä, Veera kerkesi mun ratsastuksen aikana lähteä kotiin. Sen jälkeen olikin aika hoitaa Veiga ja suunnata kentälle. Veigasta ja lopputallipäivästä kirjoittelen kuitenkin seuraavaan postaukseen, missä saattekin sitten lukea kahdesta ratsastuksesta Veigalla!

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Pärinämaastoponeja

Viimeinen kouluviikko juhlapäivää vaille taputeltu, koetuloksia ihmetelty niin hyvässä kuin huonossakin  mielessä (varsinkin matikka, kun kokeessa mietiskelin olevani tyytyväinen jos saan edes 11 pistettä, palautuksessa niitä olikin 25/30..:D), ja hienosti viime tipassa myös meidän kevät/yo-juhlalaulukin on aika hyvin kasassa. Heppamenoissakin sujuu kivasti! Pokkiksen kanssa ollaan päästy vihdoin palailemaan tähän maailman menoon. Viimeiset kaksi viikkoa ollaan tosin maastoiltu ja ajattelinkin tiivistää ne maastot nyt yhteen postaukseen. Tämä voikin olla aika sekava, jos ei Päivölän maastoja juurikaan tunne, pahoittelut!

Kuvien suhteen mennään viime sunnuntain nopealla räpsäisyllä!
20.5. käytiin rauhallisempi lenkki Pokkiksen kanssa kera Sannin ja Faxan. Alkumatkasta suoritettiin Pokkiksen kanssa vetoratsukon roolia, mutta vaihdettiin alkupätkän jälkeen Sanni ja Faxa johtoon Faxan ollessa astetta varmempi kaveri. 

Lähdettiin ihan perusreiteille. Käveltiin alkuun normaalia pidempi pätkä, molemmat tammat olivat tosiaan vielä hieman kevyemmällä tuossa vaiheessa. Laukkasuoralle ei luonnollisesti menty, joten kävellä köpsöteltiin ohi yksittäisen talon, kohti entisen hakkuuaukean polkua.

Allergikkona tuo pikkupöpelikön metsäpolku ei ollut ehkä maailman mukavin kokemus, mutta siitäkin selvittiin. Käännyttiin polun lopusta jalkapallokentälle vievälle tienpätkälle ja otettiin siihen ravia. Pokkiksen kanssa tosin vaihdeltiin hieman askellajia töltin ja ravin välillä, ja hyvän matkaa edettiinkin vähän reippaammin. Poni oli kuitenkin aika innoissaan menossa, ja muutamalla käyntipätkällä päristelikin jo ihan tyytyväisenä!

Laskeuduttiin hiekkamäkeä alas jalkapallokentälle nousevaan mäkeen, mutta käytiin vaan alhaalla kieppaamassa pieni lenkki ja palattiin samaa mäkeä ylöspäin - puolesta välistä etsittiin Sannin pieni salapolku, minkä kautta päästiin takaisin alkuperäiselle metsätienpätkälle ja otettiin siihen taas ravia.

Palattiin samaa reittiä takaisin päin, mutta päädyttiin laskeutumaan jyrkempi mäki jalkapallokentälle, edettiin pieni pätkä kentän laitaa ja käännyttiin mörkömetsään laskevaan mäkeen. Mörkömetsässä kiepattiin metsän puolellakin, kerta kun seikkailumaastossa oltiin. Loppumatkasta jatkettiin vielä saman yksittäisen talon ohi, otettiin vielä ravipätkä, ja loppumatkaksi siirryttiin taas Pokkiksen kanssa johtoon. Pokkis menikin loppumatkan ihan tosi nätisti!

Tallilla Pokkis pääsi pesarin kautta pihalle, me mentiin vielä Sannin kanssa auttamaan omistajaa heppojen vihreälle laskemisessa. Sekalauman osalta autettiin hepat takaisin tarhaan, tammojen puolella tarvottiin kujan päähän, mistä ajettiin ne pois ruokailuajan täyttyessä.

kun tajuat portin vapauteen avautuneen - tai sit joudut pettymään, koska portti onkin kiinni
27.5. suunnitelmissa oli jo reippaampi maasto, mulla tietysti ratsuna Pokkis ja Sannilla tällä kertaa Ofelia. Tallilla oltiin kerrankin Sannin kanssa samaan aikaan ja suunnattiin jälleen samaan tarhaan hakemaan ponit! Oltiin aika nopeita heppojen hoidossa ja omien kamojen päälle heittämisessä, pistettiin omistajalle viesti, että nyt mennään, ja suunnattiin pihalle.

Alkuun ajateltiin laukkasuoran kautta mutkamäkeen seikkailua, mutta kovasta tuulesta johtuen päätettiinkin mennä metsän kautta. Alkupätkää taas siis käveltiin, käännyttiin laukkasuoran ja metsätien risteyksestä metsään, kohti samaa yksittäistä taloa, kuin edellisviikollakin. Otettiin tosin risteyksestä käännyttyämme jo tölttiä ja töltättiin lähes talolle asti - yhdessä kivisessä mutkassa hidastettiin ja käveltiin talon ohi. Pihassa oli ihmisiä ja koira, mutta Pokkis ohitti ne tosi nätisti!

Suunnattiin mörkömetsän kautta mutkamäkeen. Mörkömäkeen laskeuduttuamme käveltiin pahimpien urien ohi, minkä jälkeen jatkettiin taas töltissä. Vaihtelin tosin Pokkiksen kanssa askellajia aika paljon eri pätkillä, enkä enää muista kunnolla, milloin menin tölttiä ja milloin ravia, mutta jompaa kumpaa mentiin! Ennen mutkamäkeä hidastettiin, jotta Pokkis saisi vähän vetää henkeä.


Mutkamäkeen lähdettiinkin aika reippaasti. Ofelia kipitti pätkän passia meidän edellä, Pokkis rallitti laukassa perässä ja aika kovaa mentiinkin, ihan mäen ylös asti! Poni oli kyllä ihan liekeissä, kuten jokaisella muullakin laukkapätkällä! Ylhäällä siirryttiin käyntiin, koska jouduttiin pienelle metsäseikkailulle kiertämään isot hiekkakasat.

Tällä kertaa ei mentykään laskettelurinteille, vaan muutamien mietintöjen jälkeen päädyttiin laskeutumaan jalkapallokentän viereistä mäkeä alas, kävelemään pätkä mörkömetsässä, ja ottamaan laukkaa jalkapallokentälle nousevaan hiekkamäkeen. Kierrettiin siis pieni ympyrä, mutta vähän mentiin myös hyväpohjaisten laukkapaikkojen perässä. Tosi monella tiellä kun on nyt niin pahat urat, että laukkapaikkoja joutuu vähän miettimään.. Nähtiin tuolla kävelypätkällä kyykäärmekin (hyi)!

Hiekkamäkilaukassa ehkä aavistuksen verran himmailtiin, koska mä päädyin kuvaamaan sen puhelimella snäppiin..:D turvallisuus ennen kaikkea ja silleensä, luotan Pokkikseen välillä ehkä vähän turhankin paljon. Ihan nätisti tamma kuitenkin taas meni, ylhäällä hidasteltiin ja käveltiin samaa mäkeä alas, mitä edelliselläkin kerralla jalkapallokentältä laskeutuessa, takaisin mörkömetsään.

Käveltiin taas ohi pahimmista urista ja otettiin vielä pieni laukkaspurtti töltin kautta. Tuo pätkä jäi alkumatkan huonon pohjan takia aika lyhyeksi, mutta Pokkis jaksoi ainakin rallittaa! Pienen metsäpolun kautta oltiinkin jo yksittäisen talon kohdalla, minkä Pokkis ohitti taas tosi nätisti kaikesta pihassa tapahtuvasta äksönistä huolimatta. Paremmille pohjille selvittyämme ravattiin vielä laukkasuoran ja tallin risteykseen, mistä käveltiin loppumatka tallille.

(c) Sanni
Pokkis pääsi taas pesulle, ja rasvauksen kautta ulos. Sanni ottikin Prinsin tässä kohtaa jo hoitoonsa, käytiin pienellä kuvauskierroksella pellossa, minkä jälkeen Sanni ratsasti varusteitta. Päädyin itsekin hetkeksi Prinsin kyytiin, ensimmäistä kertaa ilman mitään varusteita (viimeksi kaulanaruiltiin)! Oli ihan hauskaa, vaikka meno aika huteraa.

Sekalauma pääsi vielä meidän toimesta vihreälle, minkä jälkeen meidän olikin aika lähteä Sannille päin. Mä tosiaan suoritin vielä Sannillakin pienet koirakuvaukset, niitä kuvia löytyy instasta mun kuvaustilin puolelta!

Sunnuntaina vietetään kunnon kesälomanaloitus tallipäivä Heidin ja Veeran kanssa! Mun ratsuina toimivatkin Pokkis sekä Veiga, Veigaa vuokraankin kesällä ne viikonloput, jolloin Pokkis huilailee leirien takia! Yritän tulevasta sunnuntaista saada postausta vähän paremmin reaaliajassa, nyt blogi on vähän päässyt jäämään noiden viimeisten kahden koulutappoviikon takia.